SYNTYMÄ 

1. lapsen tulee syntyä maahan tai maan lähelle (maahan putoavien eläinlasten tavoin).

2. lapsen uskotaan saavan maasielun maasta, ilmasielun ilmasta ja kolmannen sielun emoltaan.

3. tulen lähelle syntymistä pidetään tärkeänä (suojeleva Tulen emo).

4. ensimmäisen maidon antamista pidetään syntymää seuraavista toimista tärkeimpänä.

5. lapsi vihdotaan kevyesti lapsisaunasta palattaessa (kotiovella ja kotitulen ääressä).

6. syntymän hetkellä vallitsevasta säästä ennustetaan lapsen tulevaisuutta (tyyntä, myrskyisää).

7. saunassa synnytetään maassa tai lauteilla, maaten tai polvillaan (synnyttäjältä avataan letit, solmut ja napit).

8. emon ja lapsen kasvot pyyhitään istukalla (suojeleva syntymäveri, istukka haudataan maahan tuohivirsussa).

9. lapsi puhdistetaan kankain (ensimmäinen pesu pari päivää syntymän jälkeen, pesemistä jatketaan 4kk ikäiseksi, pesuvesi heitetään perheen pitämyspuun juurelle).

10. emoa ja lasta hoidetaan ja vihdotaan saunassa vähintään kolme päivää (toisen tiedon mukaan isäkin vihdotaan).

11. emo ja lapsi nukkuvat ensimmäiset päivät tulen ääressä.

12. naispuoliset sukulaiset vierailevat saunassa mukanaan lahjoja ja ruokaa (vierailun kunniaksi keitetään puuro, emo ja lapsi lepäävät saunassa 3-7 päivää).

13. lapsen kunniaksi järjestetään varpajaiset joihin tuodaan samana päivänä valmistettuja eli synnytettyjä ruokia (nautitaan yhdessä sukulaisten kanssa, lapselle tuodaan kankaita, vaatteita ja suojelevia esineitä).

14. syntymän hetkestä pannaan merkille vuorokaudenaika ja kuunvaihe (ajankohdan uskotaan vaikuttavan lapsen luonteeseen).

15. lapsi esitellään syntymän jälkeen maalle, ilmalle, tuulille, päivälle ja muille luonnonvoimille (esittelyn suorittaa baabo eli kätilö, ämmö eli isoäiti tai vanhin paikalla oleva nainen, esittely suoritetaan saunan edessä kohottamalla lasta eri suuntiin).

16. lapsen posket sotketaan suojelevalla syntymäverellä (elämän ja terveyden väri).

17. syntymän jälkeen lasketaan maahan tilkka maitoa ("maan akoille").

18. lasta kohotellaan kotitulen ja kiukaan yllä loihtien samalla terveydekseen.

19. istukka haudataan maahan koivuntuohessa (vrt. kuolleiden kietominen tuoheen).

20. napanuora kuivataan ja laitetaan sellaisen esineen yhteyteen jota lapsesta toivotaan (onnenkalu).

21. lasta peittävän syntymäkalvon uskotaan tuovan onnea ("onnen lakki", pidetään merkkinä tuonpuoleisesta).

22. syntymää juhlistetaan keittämällä syntymäpuuro, leipomalla leipä, toivottamalla lapsi ("uusi tuoksu") tervetulleeksi ja pyytämällä tälle onnea, järkevyyttä ja pitkää ikää (lasta aletaan pitää suvun täysivaltaisena jäsenenä parin kuukauden ikäisenä).

23. lapsen käteen laitetaan punainen helmi tai punaista lankaa, otsaan musta piste ja lakkiin kolikoita ja helmiä (suojelevia).

24. sukulaiset lupaavat lapselle lahjoja jotka annetaan ensimmäistä kertaa nähtäessä (lupausten toivotaan pitävän lasta elossa).

25. lapsi kiedotaan vanhempiensa paitaan (isän jos seuraavasta lapsesta toivotaan poikaa, emon jos tyttöä).

26. syntymän jälkeen haetaan vaahtoa lähimmän kosken pyörteestä ja luetaan loitsu sen mukaan minkä luontoista lapsesta toivotaan (myötäpäivään pyörivä pyörre=hyvätapainen, vastapäivään=vallaton, vaahtoa otetaan kolmasti, viimeinen kourallinen laitetaan takaisin).

27. synnytyksen tapahtuessa muualla kuin saunassa pyritään lapsen kanssa tulemaan saunalle heti kun pystytään (ennen saunoja synnytysmajalle tai puulle, yhteisen synnytyspaikan ajatellaan yhdistävän sukupolvia).

28. syntymän ajankohdasta pannaan merkille kuunvaihe (alakuu lyhyttä, yläkuu pitkää ikää), vuorokaudenaika (aamulla syntyneestä reipas ja tarmokas) ja sää (pouta huoletonta elämää, sade vaikeuksia).

29. poapona eli kätilönä toimii perheen tuntema vanhempi nainen joka tietää mitä missäkin synnytyksen vaiheessa pitää tehdä ("puoli lasta poapohos, toini moamohos").

30. lasta suojellaan painamalla tämän suu kolmasti emon vasempaan kantapäähän ("suulassutus"), nostamalla lapsi kolmasti emon jalan ympäri ("jotta seuraisi emoa") ja kiertämällä emo ja lapsi tulen kanssa (kiertäessä luetaan "Tulen eukko armollini, sie olet vanhin vaimoloista, ennustaja ensimäini, varo kaikki vahinkoista, varo tahi varjele").

31. emo voi suojata lapsensa hivelemällä tämän kasvoja alhaalta ylös ja valuttamalla kasvoille tilkan maitoa.

32. lapsesta uskotaan tulevan sen luontoinen kenet näkee tai kehen kiinnittää huomiota ensimmäisenä syntymän jälkeen.

33. synnytyksen aikana puhutaan hiljaa tsuhuttamalla (pyhä ajankohta).

34. napanuoran asennosta ja solmuista ennustetaan lasten määrää ja tulevaa elämää.

35. lapsi kiedotaan vanhempiensa vaatteisiin ja esitellään maalle sanoin "terveh moa terveh tanner, terveh piha terveh pelto, terveh tervehyttäjällä, tälläkin tulokkahalla".

36. emoa ja lasta kylvetetään ja näille laitetaan oljista tai kankaista lämmin makuupaikka saunan lauteille tai lattialle.

37. saunasta pirttiin palattaessa lausutaan "meillä on teällä perehen liseä, sopiuko tänne" ja ojennetaan lapsi ensin emon ja sitten anopin syliin.

38. lapsi mitataan kylvetyksen jälkeen vaaksoin ja kyynärin (terve lapsi=poapon käsikyynärän pituinen, mittaamisen jälkeen puetaan isänsä paitavyöhön tai emonsa hivusrihmaan).

39. ensimmäistä kertaa rintaa annettaessa sanotaan "tätä on syönyn sukus, syntys, ja helie heimokuntas, tätä rupie siekin syömäh".

40. saamelaiset antavat lapselle rintaa ja kylvettävät tätä koivun-jäkälä-kylvyssä (lapset synnytetään kodassa).

41. karjalainen emo viettää saunassa 7-9 päivää jona aikana lapselle tuodaan hammaslahjoja (hambahia) ja vaatteita ja emolle leivonnaisia (vehnäsiä, pehmeitä piiraita, lasta tullaan katsomaan valkoisissa tavallista pehmeämmissä vaatteissa).

42. saamelainen lapsi pestään kattilassa ja kääritään riepuihin (synnytyksessä auttaa sielgi-ädni eli selkä-äiti).

43. lapsen haituvia ja syntymähiuksia solmitaan yhteen ja laitetaan perheen tai suvun pyhään vakkaan.

44. emo vie synnytysvaatteensa puun (parantava puu, usn juh) oksille roikkumaan (yhden lapsen sieluista pelätään eksyvän, toivotaan hakeutuvan vaatteisiin).

45. lapsi puhdistetaan katajan savulla heti syntymän jälkeen.

46. tyttöjen toivotaan syntyvän iltaruskoon ("pitää tytöistä"), poikien aamuruskoon ("pitää pojista").

47. synnyttäjää istutetaan kuumaa vettä sisältävän astian päällä, kävelytetään ympäri saunaa ja tämän alaselkää sivellään kuumalla vastalla (kipujen lievittämistä, kipujen nimityksiä poltot, sätkät ja kuurot).

48. uuden kuun uskotaan olevan suotuisinta aikaa syntyä (kuu syntyy).

49. synnytykseen kutsutaan isoäiti tai joku useasti synnyttänyt sukulaisnainen ("onnea ja viisautta tuomaan").

50. synnytyssaunan lauteet ja lattia peitetään lehvin tai oljin (saunaan astutaan paljain jaloin).

51. synnyttäjää savustetaan ja valellaan vedellä.

52. napanuora sidotaan emon hiuksilla tai tämän paidasta otetulla langalla.

53. lapsen navan päälle kaadetaan ripaus tuhkaa ja otsaansa piirretään syntymäverellä viiva.

54. emoa ja lasta kylvetetään suolta tuodun vaivaiskoivun lehvillä.

55. emo ja lapsi viettävät saunassa sen ajan mitä napanuoranpätkän kestää irrota navasta (kuvaa yhteyttä tuonpuoleiseen).

56. synnytyssaunasta palataan yöllä lehteä tai puunpalasta purren.

57. poikalapsen otsaa kosketetaan pirtin kiukaaseen sanoin "nopea kuin tuli, vahva kuin kiuas".

58. syntymäkalvoa kutsutaan onnenpaidaksi ja lakiksi (sen mukaan kuinka suuren osan lapsesta peittää).

59. napanuora irrotetaan puremalla (vanhin tapa).

60. lapsi pestään lähdevedellä aloittaen päästä (vesi heitetään myötätuuleen ("terveyttä ja viisautta") tai ruohikkoon ("kasvua ja pituutta")).

61. uutta kuuta ja täysikuuta pidetään suopeina aikoina syntyä (vanhaa ja pimeää kuuta ei).

62. synnytyksissä auttavaa vanhempaa naista kutsutaan sauna-akaksi, saunavaimoksi, paapoksi ja paarmuskaksi. 

63. karjalaiset tuovat lapsiakalle vehnäsiä, kukkoja ja piiraita (tuomisten kuuluu olla lämpimiä, vastasyntyneitä, vierailulle tullaan illalla ja ollaan yön yli, lapselle tuodaan kangasta ja vaatetavaraa).

64. emon ja lapsen luona vierailemista kutsutaan hambahiksi, rotinoiksi, juuville menoksi, saunoiksi, lapssaunoiksi, pirttipussin tai kaasin kannoksi, varpaisiksi ja varpajaisiksi (3-7 päivää syntymästä).

65. emoa kylvetettäessä loihditaan "kell on kipie, sill on apie, kipu kiukoam peräh, pako pattsahan nenäh, juoksijalla jalkah, lentäjällä siipeh".

66. vatjalaiset pukevat tytön isän ja pojan emon paitaan (toimella halutaan harhauttaa vahingollisia henkiä, vanhemman tavan mukaan lapsi kiedotaan jäniksennahkaan).

67. ensimmäinen pesuvesi lasketaan kolmasti kiukaan läpi (ei keitetä, veteen lisätään suojelevia taikakaluja, kiviä ja kolikoita).

68. lapsi esitellään maalle sanoin "terveh moa, terveh manner, terveh tervehyttäjälle, tälläkin tulokkahalla".

69. saamelaiset pesevät lapsen kylmällä vedellä tai lumella ja käärivät sen jälkeen lämpimään jäniksennahkaan.

70. saunassa synnytetään polvillaan, istuallaan tai seisaallaan (avustajina toimivat äiti, isoäiti tai joku synnytyksiin erikoistunut nainen).

71. jälkeiset ja istukka haudataan maahan.

72. lapselle kuuluu antaa lahja ensimmäistä kertaa nähtäessä.

73. synnyttäjän vuode laaditaan saunan peräpuoleen.

74. synnyttäjää kylvetetään leppäisellä tai pihlajaisella vastalla (suojeleva punainen).

75. syntymän jälkeen kiitetään haltijoita ja esivanhempia uudesta elämästä ja pyydetään tulokkaalle pitkää ikää. 

76. emo vie lapsensa niitylle, laskee tämän sammalille ja lausuu "voi maan mätäs, niityn haltija, tuudita lastani kovalla tuulella, imetä vahvalla kasteella, vaateta vihreällä ruoholla".

77. synnytyksen kestäessä pitkään luetaan rukous Veden-emolle "silkkipalmikkoinen Ved-ava, armahda sikiötä, päästä hänet ilmoille, ehkä hän on kaatunut, ehkä hänen jalkansa on luiskahtanut, armahda häntä".

78. aamua, aamuyötä ja aurinkoista päivää pidetään onnekkaina aikoina syntyä (valo=myötäistä).

79. sydäntalvea pidetään suopeana aikana syntyä (kuun aikaa).

80. "jo miä ilot unohin, laulut kaikki lakkaelin, vaan en kolmea unoha, yhtä en synnyntä sihhaa, toista kasvin kallastani, kolmatta omaa emotta” (syntymäsijan tärkeydestä).

81. marit synnyttävät saunassa (ei lämmitetä liian kuumaksi, lasta kylvetetään suojelevalla pihlajavastalla). 

82. marit pesevät lapsen toivoen tälle terveyttä ja rikkautta (pesuveteen laitetaan onnenkaluja, pesijänä toimii lapsenpäästäjä tai sukulaisnainen, tytön peseminen aloitetaan kasvoista (kauneus) tai takapuolesta (lapsionni), pojan selästä (vahvuus)). 

83. virolaiset kutsuvat emon ja lapsen luona käymistä katsojaisiksi (katsikud, kaejatsid, katsel käimine, tuhul käimine).

84. virolaiset käyvät katsomassa lasta mukanaan ruokalahjoja ("koko perhe tulee ravita", katsomaan tulevat naineet sukulaisnaiset (tanunkantajat), tapahtumassa ennustetaan ja tarkastellaan lapsen ulkonäköä, katsomassa voidaan käydä niin kauan kun emo on lapsivuoteessa, tapahtumaan ei kutsuta).

85. virolaisten mukaan vierailijoiden piirteet tarttuvat lapseen (katsomassa käyvät lähimmät ja rakkaimmat).

86. komit kysyvät vanhemmilta syntymän jälkeen tuliko kuusi (koz, poika) vai hopeakuusi (niv, neiti).

87. lapsen kaulaan tai käsivarren ympärille kiedotaan suojelevaa punaista lankaa.

88. komit antavat napanuoran leikanneelle kätilölle (gegin) nenäliinan tai pyyhkeen.

89. komit kuivaavat istukan ja liittävät sen kaulassa pidettävään riipukseen.

90. komit pesevät lapsen männystä ja tuomesta valmistetussa astiassa.

91. komit lahjoittavat lapselle vyön (ven) ja syövät terveydekseen.

92. obinugrilaiset synnyttävät erillisessä synnytysmajassa. 

93. obinugrilaiset puhdistavat emon majavanhaustalla ja uhraavat sen jälkeen syntymän jumalattarelle.

94. "kui mie synnyi, synnyi maalla, ja otettii onni maalla, paloi pari tuohuksia, toine pari kynteliä” (syntymän kuvaus).

95. syntymän jälkeen nuolaistaan lapsen otsaa ja sylkäistään tämän oikeaan ja vasempaan käteen.

96. syntymävedeksi kutsutaan vesistöä jonka ääreen synnytään (mistä haetaan vesi syntymäsaunaan, pidetään "vesistä rakkahimpana").

97. synnyttäjällä ei saa olla solmuja, nauhoja tai mitään matkaan viittaavaa.

98. saamelaiset synnyttävät kodassa polvillaan tai kontallaan (polttojen alettua synnyttäjän lähelle ei päästetä miehiä tai vanhoja piikoja, lapsen napanuora solmitaan ja napa voidellaan rasvalla).

99. saamelaiset pesevät lapsen kattilassa tai puisessa kaukalossa (pesuvesi heitetään "metsän puolelle kotaa", pesty lapsi kannetaan kolmasti tulen ympäri ja lasketaan komsioon, komsion pohjalle laitetaan pehmikkeitä ja nahkaan kääritty veitsi).

100. saamelaiset kutsuvat kätilöä selkä-äidiksi (seälg-eädni, selg-enn, sielg-jienn).

101. saamelainen seälg-eädni sammuttaa syntymän jälkeen kodan tulen, ottaa istukan, hautaa sen metsään, pystyttää haudalle kepin, palaa kotaan, sanoo hyvää iltaa ("kuin vieraille") ja sytyttää tulen (pysyttelee kodassa kunnes emo ja lapsi ovat tervehtyneet).

102. saamelaiset käyttävät komsion silmipeitteenä suojelevaa punaista huivia (vaihdetaan emon toivuttua).

103. saamelaiset vierailevat kodassa kolme päivää syntymän jälkeen (lapselle tuodaan vaatteita, helyjä ja pieniä lahjoja (tsalbme-siella), isovanhemmat lahjoittavat lapselle poron).

104. saamelaiset muuttavat uuteen kotaan emon ja lapsen tervehdyttyä (vanha kota hylätään, pystypuut jätetään paikoilleen, kuoleman sattuessa toimitaan samoin).

105. saamelaiset pitävät kasvavaa ja luovaa kuuta hyvinä aikoina syntyä.

106. saamelaiset vievät lapsen jälkeiset järveen (toisen tiedon mukaan haudataan rannalle).

107. lasta ei jätetä yksin hetkeksikään (pidetään haavoittuvaisena siihen asti kunnes saa ensimmäisen hampaan).

108. kodassa synnytetään polvillaan heinien päällä tukeutuen kainaloista kodan läpi pingotettuun köyteen (selkä-äiti pitää synnyttäjää sylissä painellen tätä varovasti).

109. saamelaiset "kehuvat" pojan peuran nilkkaluulla, tytön marjatertulla (menestystä elinkeinoihin).

110. poikalapsen isää nipistetään korvasta sanoin "opeta lapsesi ihmiseksi".

111. saamelaiset pesevät lapsen puisessa kaukalossa jota ei käytetä mihinkään muuhun (pesuveteen tulirauta tai mustaa villaa).

112. napanuora sidotaan kasvavaan puuhun, komsioon tai laitetaan koskeen.

113. saamelaiset antavat lapsen pudota vapaasti maahan (nostetaan ylös käden selkämillä).

114. poikalapsi kääritään isänsä, tyttö emonsa vaatteisiin.

115. lapsen napa sidotaan emon hiuksilla.

116. saamelaiset laittavat lapsen selälleen emonsa viereen (isä ei saa koskea lapseen kolmeen päivään).

117. "emä näki suuret vaivat, ja kärsi kovat kipjät, ku teki tätä tytärtä, tätä synniä synnytteli, tätä marjaa maalle toi, puri puuta, söi kivveä, haukkas saunan sammaleita" (synni=syntyjä).

118. heikkona syntyneen lapsen ympärille kiedotaan vyö ja tätä pujotetaan oksista väännetyn lenkin tai onton puunkannon läpi (toinen syntymä).

119. sikiökalvon sisässä syntynyttä kutsutaan ozakkaaksi (onnekas).

120. lapsi asetetaan pirtin katosta roikkuvaan pärekoppaan (kiinnitetään kattoon neljällä nuoralla, keinutetaan koivuisella vivulla, pehmikkeeksi olkia, höyheniä ja riepu).

121. "etsi syntymä sihasi, etsi kazvikallahasi, etsi luontosi luosta, haon alta haltijasi, synnykkis syvästä maasta" ja "Mari tyttöseni, etsi luontos luoksi, etsi veres vieryeen, etsi syntymäsijasi" (syntymäsijaa pidetään tärkeänä koska sinne jää osa ihmistä).

122. unkarilaiset kääntävät synnyttäjän itää kohti (nouseva aurinko).

123. mansit tuovat lapsen syntymäkodasta asuinkotaan jalat edellä (vastaavasti kuolleet kannetaan kodasta pää edellä).

124. komit imettävät, hellivät ja koskettelevat lasta koko saunassa olon ajan (pidetään tärkeänä).

125. "telläs peänalusen ettei vettä menny korvii" (vastan pestävän lapsen pään alle).

126. "kenne o sormet haralloa ni siint tuluo antava" (lapsen sormista ennustetaan).

127. emoa ja lasta ei jätetä hetkeksikään yksin (jos pakko poistua lyödään puukko ovenpieleen).

128. lapsen pieluksen alle laitetaan pieni kivi, luun palanen, karhun kynsi, emon synnytyspaidan kappale ja synnytyksessä käytetty vasta.

129. boabo kiertää emon ja lapsen kiven kanssa, ojentaa kiven lapselle ja loihtii "i min kovuz on kivi, sen kovuz olgah haldie haldiettomal" (toisen tavan mukaan kierretään kiven ja keritsimien kanssa).

130. boabo ottaa palan lapsen rievusta, ojentaa sen ilmaan ja lausuu "terve tuuli, terve ilma, terve tervehdyttämät, tässä lahjat kelvolliset, sekä lahjat laatuisat".

 

131. napanuora kuivataan, kääritään emon synnytyspaitaan ja laitetaan kätkyeen (jos lapsi kasvaa terveeksi käärö poltetaan).

132. hammas suussa syntyneitä pidetään luonnokkaina ja haltijoiden suosikkeina (hampaiden tulon ajatellaan merkitsevän suojelushaltijan saapumista, lähdön poistumista).

133. lapsen päätä ei harjata tai kammata ennen avonaisen sulkeutumista (päässä oleva pehmeä kohta).

134. lapsen kasvot noetaan heti syntymän jälkeen (suojeleva Tulen emo).

135. synnytyksissä avustavaa vanhempaa naista kutsutaan napaemoksi eli napabuaboksi (napaemon kädet pestään ja tälle annetaan kiitokseksi paita tai kangas).

136. synnyttäjälle tuodaan purtavaksi kivi (vaikeassa tapauksessa repäistään paita auki).

137. napanuora sidotaan emon hiuksilla tai pellavalangalla.

138. ensimmäisen kylvetyksen (ens kyly) vesi säilytetään ja käytetään uudestaan.

139. napaemo kantaa lapsen saunan eteen ja esittelee tämän tuulille sanoin "terveh suvel, terveh pohjazel, tuulen lapsi, ahavan lapsi, kaiken ilman lapsi".

140. lasta pyöritetään lauteilla ennen kylvettämistä.

141. lapsi pestään puisessa saavissa (veteen onnenkaluja ja puhdistavia heiniä).

142. synnyttäjä pitää kädessään suojelevaa kiveä tai riipusta. 

143. saunaan tuodut ruoka ja vaatelahjat asetetaan lapsen rinnan päälle sanoin "rauhua, tervehyttä da onnie".

144. saamelaiset uhraavat syntymän jälkeen puuroa syntymänjumalatar Sar-ahkkalle (puuron valmistaminen myöhäistä perinnettä).

145. merisaamelaiset juottavat synnyttäjälle valaanrasvaa.

146. saamelaiset pesevät lapsen ja kietovat tämän suojelevaan jäniksennahkaan (syntymänjumalattaren eläin).

147. lapsen kätkyeen laitetaan emon hiuksia ja palanen emon paidan alasesta.

148. jälkeiset eli puhtiaiset haudataan saunamaahan tai viedään loihtien metsään (paikkaan minne päivä ei paista / missä kukaan ei kulje, toisen tavan mukaan kuivataan ja laitetaan kätkyeen).

 

149. marit hautaavat jälkeiset saunamaahan vanhassa tuohivirsussa.

 

150. komit kätkevät jälkeiset synnytyspaikalle (toisen tiedon mukaan kuivataan ja kannetaan mukana).

 

151. mansit ja hantit ripustavat jälkeiset puuhun tuohisessa vakassa (toivotaan puun voiman tarttuvan lapseen).

 

152. virolaiset kuivaavat jälkeiset ja käyttävät niitä parantamiseen.

153. obinugrilaiset kutsuvat istukkaa Lapsen-elättäjä-eukoksi (sikiötä suojeleva haltija tai haltijan sija).

154. napanuora kiedotaan emon lanteille (toisen tavan mukaan kuivataan, hienonnetaan ja syödään).

 

155. napanuoran katkaisusta tullutta verta sivellään tyttölapsen kasvoihin ("kauneus ja terveys").

 

156. mordvalaiset ripottelevat syntymän jälkeen tuhkaa oviaukkoon ja ikkunalaudoille.

 

157. mordvalaiset kiertävät lapsen koivunoksan kanssa sanoin "pyhä puu, valkea koivu, suojele lasta pahalta, yöllä unen aikana, päivällä valvoessa, häntä ylös nostettaessa, rinnalla ruokittaessa, ruualla ruokittaessa, juotettaessa" (toistetaan joka päivä).

 

158. vienankarjalaiset synnyttävät salaa "kuun tieten, päivän tieten, vain rahvahan tietämättä".

159. lapsisauna lämmitetään ukkosen lyömillä puilla.

160. synnyttäjä hengittää saunaan astuessaan löylyä oven raosta ("nyt kipiehini kylyh tuluo, jotta saisi sairas moata, heikko henkensä vetöä").

161. synnyttäjää kylvetetään sanoin "puul löyly kivosel lämmin, väki vanhaj Väinämöisen, hiki nuorej Joukahaisen, monest on hyvästä tehty, usijast on siunaeltu, kipejillä voitehikse, vammoilla valevesikse".

162. lapsi tuodaan saunasta vakassa (nostetaan kynnyksen yli, emo astuu kynnyksen ja vakan yli).

163. lapsen vakka laitetaan roikkumaan kiukaan korvalle (pirtin lämpimimpään paikkaan).

164. napanuoran leikkaamisen jälkeen lasketaan maahan tilkka maitoa.

165. lasta ensimmäistä kertaa kylvetettäessä lausutaan "kylyl löyly kylvettämäh, vassal löyly vahvottamah, puu om puhtahuokse, päivä ov valkevuokse, ihalakse ilmal linnun, tämän kylyn kylpehyössä, vassal lehev vaipuvuossa". 

166. synnytykseen kutsuttu napaemo lämmittää saunan ja viettää ensimmäisen yön synnyttäjän kanssa (jos ehditään kutsua ajoissa, kiitokseksi kintaat ja rätsinä).

167. "yskä se lapsen ylentäy, poapo sel lapsem parentau, varvikko heposev varsan, vassal lehti vaimol lapsen", "pyyhe peäm peällä, vasta persiem peällä, kylyl löyly kylvettämäh, vassal löyly vaivuttamah", "vesi alahakse, lapsi ylähäkse, pesem puhassan, puuhuom puhtahuokse, päivyöv valkevuokse, ihalakse ilmal linnun, merivejev vetrevyökse" (kylvetyssanoja).

  

168. lapsi kääritään emon synnytyspaidasta otettuun riepuun (loppu paita haudataan jälkeisten kanssa maakiven lähelle, "toattos ta i moamos vassatah ta i kaimatah, makoa niinku moamos vattsasessa").

169. lasta käärittäessä lausutaan "makoa kun moatinttsa, veny ku vesihako, elä tiijä tulijista, elä tiijä läksijistä".

170. "syntymätä, kasvamata, emon maidon maistamata, emon tuomata tuppaan, käärimätä kätkyeen, vaalimata vaatehien” (syntymän jälkeisiä toimia).

171. lapsi tuodaan saunasta suvun vanhimman syliin.

172. mordvalaiset naiset aloittavat leipomisen esikoisen syntymän jälkeen (syntymän merkiksi pöydälle syntymälimppu).

 

173. udmurtit turvautuvat esivanhempien apuun jos synnytyksessä tulee ongelmia tai jos lapsi vaikuttaa heikolta (sukulaisten henkiä puhutellaan sanoin "vanhemmat, antakaa lapselle henki").

 

174. udmurtit esittelevät syntymän jälkeen lapsen sukulaisten hengille.

 

175. udmurtit uhraavat poikalapsen syntymän kunniaksi sukupyhäkössä metson (lapselle pyydetään "kirkasta silmää ja terävää korvaa").

 

176. udmurtit uhraavat lapsen onnen edistämiseksi haukiparin (syödään juhlallisin menoin).

 

177. mordvalainen emo esittelee lapsensa maalle sanoin "voi maan mätäs, niityn haltija, viime yönä lapsen synnytin, annan sen sinulle, tuudita sitä kovalla tuulella, imetä sitä vahvalla kasteella, vaateta sitä vihreällä ruoholla, ruohon kukilla".

 

178. marit kylvettävät lasta suojelevilla pihlajanoksilla.

 

179. udmurttien syntymäjuhlaan (nuny suan) kuuluu ruokalahjojen valmistaminen ja tuominen syntymätaloon, rukouksen lausuminen sukuhaltijalle (lausujana perheenpää kädessään voilla täytetty kousa), syntymäpuuron syöminen (voisilmän kera), tanssiminen, laulaminen, nauraminen ja pienen tyynyn ompeleminen lapselle.

 

180. saamelaisten mukaan lapset tulevat metsästä (miehtsest mon tan kavnim, metsästä tämän löysin) tai löydetään hangelta (näin asia selitetään vanhemmille lapsille).

 

181. saamelaiset pesevät talvella syntyneet lumessa.

 

182. kainuulaisten mukaan lapset tulevat saunan sillan alta eli maasta (silta=lattia).

183. synnyttäjän vatsanpohjille asetetaan lämpimiä kiukaankiviä (helpottamaan kipuja).

184. synnytyksen pitkittyessä synnyttäjä pelästytetään kaatamalla päälleen kylmää vettä ja loihtimalla "päästä maalle matkamiestä, pienisormista pihalle, pihalle pirisemähän, pihaa pitkin juoksemahan".

185. lasta käytetään ulkoilmassa heti syntymän jälkeen ("jotta paremmin kestäisi kylmää").

186. kainuulaiset sitovat lapsen navan emon hiuksilla.

187. lapsen ensimmäiseen pesuveteen laitetaan hopearahoja, äimä ja tervaa (äimä=neulan kotoperäinen nimi, alkuperäiset neulat luusta ja kasvien piikeistä).

188. ensimmäinen pesuvesi haetaan ennen auringonlaskua ja heitetään pesun jälkeen korkealle ilmaan ("roihu ja rohkea").

189. lapsen pärekoriin laitetaan puukko ja tuuliajoa. 

190. emo ja lapsi välttelevät ihmisiä seitsemän kuun ajan (kuu=kuunvaihe).

191. obinugrilaiset synnyttävät pikku kodaksi (äi xot, man kwol) kutsutussa synnytyskodassa (emo ja lapsi pysyvät kodassa kunnes ovat tervehtyneet, miehet eivät saa tulla pikku kotaan, ennen pikku kotia käytiin synnytyspuiden juurella).

 

192. emo ja lapsi puhdistetaan polttamalla pihtakuusen kuorta tai koivun kääpää.

 

193. obinugrilaiset sitovat lapsen navan poronsuonirihmalla.

 

194. obinugrilaiset kutsuvat synnytyksissä avustavaa naista napaemoksi (sitoo napanuoran, pesee lapsen, valmistelee kätkyen, uskotaan olevan sukua napalapsilleen).

 

195. obinugrilaiset ripustavat jälkeiset ja synnytyksessä apuna käytetyt pajunkuoret puuhun tuohisessa vakassa.

 

196. obinugrilaiset sitovat lapsen koppaan pieniä työkaluja (pojalle pieni jousi ja nuolia, tytölle nokkosia ja ompelutarvikkeita).

 

197. obinugrilaiset pitävät istukkaa elävänä haltijana jolle ommellaan vaatteet ja jonka kunniaksi syödään naisten kesken ("Lapsen-elättäjä-eukko sinä syö, Tuli-emo sinä syö, juo, onnistuvina, osakkahina ollaksemme").

 

198. obinugrilaiset juhlistavat pojan syntymää uhraamalla poron, kutsumalla sukulaiset syömään, ampumalla jousilla, kopauttamalla isää lusikalla otsaan ("opeta poikasi ihmiseksi") ja käyttämällä lasta joen rannalla olevassa pyhäkössä.

 

199. samojedit ottavat lapsen syntymän kunniaksi esiin puiset haltijoiden kuvat (perheen suojelushaltijat).

 

200. hantit pyhittävät lapsen oman tai naapurikylän suojelushaltijalle (näin tehdään etenkin synnytyksen vaikeutuessa, lapsi voidaan naittaa vanhempana haltijansa kylään).

 

201. mansit hankkivat lapselle terveyttä pyhittämällä tämän mieleiselle haltijalle (pyhittäminen suoritetaan kiertämällä esinettä (hopea, kangas, oksa) seitsemän kertaa lapsen pään ympäri).

 

202. "päässä piiat pintehestä, naiset vatsan vääntehestä, voiat alta, voiat päältä, voia keskestä keralla, päältä tuntemattomaksi, sisästä kivuttomaksi", "saa tänne, hyvä eukko, täällä on tuskain tuvassa, hätähäinen huonehessa, naisen ainavoin aviksi, yhtäläisen ympärille, hot et itse jovvakkaan, niin lähetä sulat sannais, heitä helpoit kämmenees, päästä piiat pintehestä, vaimot vatsan vääntehestä, naiset koprista kovista, ikenistä ilkeöistä, tie tehty, portti avattu, avvaa lihhain portti, luinen portti lonkahuta", "tule luoja, tule luonto, tule meitä auttamaa, tääll on appuu tarvis, tääll on vaimo vaivoissaan, lokkatukka tuskissaan, lopetahan vaimon vaivat, lokkatukan suuret tuskat, ko on potra poikalaps, sirahtakko maahan sirkkuiseen, a jos tuo lienee tyttölaps, tulkoo maahan mansikkaan", "avaa auk veriveräjä, luine lukku lonkottele, matkamiehen moale tulla, pienisormine pihalle" (lapsenpäästösanoja).

 

203. lasta valmistetaan vieraiden kohtaamiseen kiukaan ympäri kiertämällä ja loihtimalla "niin siä uo luonnollaais ku kiukaa paikallaan, sevvera sinnuu nähtäköö ku kiukaata nähhää" (lapsi sylissä).

 

204. hantit veistävät tytölle pienen pullon tai kulhon ja pojalle pienen jousen tai nuolen (esineet ripustetaan suvun suojelushaltijan pyhäkön auringonnousun puoleiselle seinälle).

  

 

205. syntymästä yhteen liitettyjen lasten napaveret juoksutetaan yhteen (tällaisia lapsia pidetään "Turem-isän ja Turem-emon yhteenmäärääminä" eli jumalten yhdistäminä).

 

206. obinugrilaiset synnyttävät asuinkodasta erillään olevassa pienessä kodassa (malen´kii dom, kotaan ei päästetä miehiä, kodassa asutaan myös kuukautisten aikana).

 

207. obinugrilaiset laittavat istukan tuohivakassa ylävirrassa olevaan koivuun (joka istukalla eli syntymähaltijalla oma puunsa, syntymäpuihin käydään sitomassa liinoja ja pyytämässä lapsille terveyttä).

 

208. unkarilaiset asettavat synnyttäjän maan yhteyteen.

 

209. unkarilaiset hautaavat lapsen sikiökalvon merkiksi siitä että perheeseen ("pajun juurelle") ei haluta enempää lapsia.

 

210. obinugrilaiset toivottavat lapselle "jalan kuljettavaa kuopatonta tietä" (toivotuksen jälkeen uhrataan haltijoille).

 

211. lapsen sieraimiin puhalletaan elävästä puusta saatua savua ("niin että aivastaa").

 

212. saamelaisten syntymänjumalatar Madder-akka luo sikiölle hahmon ja saattaa naiset ja naaraseläimet raskaiksi.

 

213. saamelaiset uhraavat Madder-akalle ja tämän tyttärelle Sar-akalle synnytyksen alkaessa (tehdään polttopuita (ei polteta), haetaan vettä lähteestä ja kaadetaan vesi kodan maalattialle "missä akkojen tiedetään asustavan").

 

214. Sar-akan tiedetään auttavan synnytyksessä ihmisiä ja poroja, tuntevan samat tuskat kuin synnyttäjäkin ja pyrkivän lieventämään niitä.

 

215. saamelaiset juovat Sar-akan kunniaksi ennen synnytystä ja syövät kiitokseksi syntymän jälkeen. 

 

216. saamelaiset tiedustelevat lapsen tulevaisuutta kodan ovi-aukon alle laitetuilla tummalla ja vaalealla tikulla.

 

217. "ohhaa siulla niinkun muilla, iso ilmoin tehtäess, emo synnyteltäess, maammo moaalle soaataess" (ilma ja maa).

 

218. marit kääntyvät syntymän ja perheonnen haltijan Jumen-awan (Jumen-emo) puoleen kaikissa lapsiin liittyvissä asioissa (haltijalla lehdossa oma uhripuu). 

 

219. Wui-jume (wui=pää) nimisen syntymähaltijan uskotaan määräävän lapsen iän ja elämänvaiheet syntymän hetkellä (joka lapsella oma).

 

220. marit hakevat kalpeille ja sairasteleville lapsille terveyttä päivänhaltija Ketse-awalta (lahjat kannon nokkaan sanoin "valkoinen Päivä, anna lapselle verevät kasvot").

 

221. syntymähaltija Sotson-awan (Syntymä-emo) uskotaan valvovan ja lisäävän hedelmällisyyttä, varjelevan jokaista synnyttämään kykenevää ja olevan läsnä synnytyksissä.

 

222. marit uhraavat vaikeissa synnytyksissä Sotson-awalle (lahjat valkoisia), Jumon-awalle ja Perke-awalle.

 

223. marit kutsuvat syntymähaltijoita nimin lasten antaja (iksowo-puirso), hengen antaja (tson-puirso) ja luurangon luoja (lulege-puirso).

 

224. "kuulin mie kurjan kuikuttavan, hättäisen häihättävän, honkasessa huoneessa, petäjäisessä pesässä, vastan varpoja purevan, leheksiä leikkelevä", "taivas päällä halkiaa, maa alla pakahteloo, lase lasta lattialle, pientä sormia pihalle, lyö liukku lihanen portti, avaa verinen arkku, empä tarkoin tiiäkkään, liekkö piika vain lie poika", "tule pian, välliin jou'u, hättäisen huutaissa, pakkoisen parkuissa, päästä luonto, päästä luoja, päästä näistä päätteistä, synnyttäjän kuormaista", "pääst vaimon vantehista, akan koprist kovist, kun lienet poika laps, lohen purstoll puttoo, ku lienet tyttölaps, maalle siikan siraha", "anna käyä matkamiehen, tien kävijän tempotella, anna tulla tälle maalle, tätä maata katsomaan, ilmaa ihhaamaan" (lapsenpäästösanoja).

 

 

225. "etsi luontois lumesta, syntyis syvästä maasta, hoaaon alt haltiais" (talvella syntyneiden syntymähaltija lumessa).

 

226. "i miä vet olin niin nooren nojalla i nosseteltuiseen, i olin veel niin arvaamatoin akkimaiseen, ko en kyssyynt siule onnia i synnykkisiallaas naisen synnytelty" (emon kuuluu pyytää lapselleen onnea syntymäsijalla).

 

227. lasta emon syliin laitettaessa lausutaan "niin sie makua, kuin makait muamos mahassa, alla rinnan riuvottelit, alla keuhkon kellittelit, alla maksojen makasit".

 

228. hantien mukaan jokaisen naisen sisällä asustaa toinen nainen (Anki) joka antaa syntymässä lapselle yhden sieluistaan (varjosielu ilt).

 

229. "jouvu pirttihin pikemmin, vaimon vanki-huonehesen, nyt on piiat pintehessä, vaimot vatta-vantehissa, jos ollet joen takana, jouvus joen takoa, koalaa polvesta merehen, vyölapasta lainehesen, kun huuan hätäsen äänen, parun pakkosen sävelen", "päästit päivän pohjasesta, päästä maalle matkamiestä, niityllä nisallisia, pikkusormista pihalle, näkemähän näitä maita, ilmoja ihahumahan", "tules tänne tarvitessa, tules tulla, meällä jouvu, tule, tuskat tummuttele, kivut pannos kinttahisi, vaivat vanttusi nenähän, vie kinas kiven rakohon, vantut vaarojen lomahan", "tules saunahan saloa, piilten pikku huoneh, tääll on piika pinnehissä, vaimo vatta vääntehissä, kivi kiukaasta murota, muja neitosen povesta, päästä piika pinnehistä, vaimo vatta vääntehistä", "avukseni, armokseni, väjekseni, voimakseni, tule saunahan salova, kylin kylpyhuoneheesen, tuo vasta varjossasi, simasulka suojassasi", "päästä piika pintehestä, vaimo vaivoista kovista, ettei vaivoihin vajoisi, tuskihinsa tummeneisi, päästä maalle matkamiestä, pieni kätistä pihalle, ilmoa ihailemahan, otavaista oppimahan, päiveä tähyämähän", "puhun suulla puhtahalla, suulla suuruxettomalla, kielellä jyvättömällä, käy saunahan saloon, piilten piika huoneesen, kivi sorra kiukuasta, muju muurista murenna, lapsi vaimon lantehista", "juokse polvesta merehen, tuua kiiskiltä kinuua, matehelta nuljaskata, jolla voija luun lomii, perävieriä vetelen, sivelen sivuja myöten, päästän mailla matkamiehen, niityllä nisallisen, pieni sormisen pihoilla", "päästä kahta erilläh, kuun tieten, päivän tieten, inehmisien tietämättä", "peässä moalla matkamiestä, niityllä nisallista, pikkusormista pihalla, tätä ilmalla itikköä, läpi lämpimien lävien, läpi luisien lukkuloien, läpi lämpöisten lihojen" (lapsenpäästösanoja).

 

230. synnyttäjän suuhun ja sivuihin valellaan hetteestä tuotua vettä (valeltaessa lausutaan lapsenpäästösanoja).

 

231. emo ja lapsi kierretään tulen ja tuohitorven kanssa ("olkah yöllä ympärillä, päivällä peän peällä, varomah, varjelomah, vassen kohti vassuksie, kohti kaikkie kovie").

232. syntymän jälkeen luetaan suojelevia tulen ja veden sanoja ("vesi vanhin velleksistä, tuli nuorin tyttäristä").

233. hantien syntymän jälkeisiin menoihin kuuluu yhdessä ruokaileminen (isän naispuoliset sukulaiset tarjoilevat emon naispuolisille sukulaisille, naisten jälkeen kestitetään miehet ja koirat), suvun suojelushaltijan luona käyminen, haltijoiden kestittäminen pyhäkössä (jokainen kiittää tahoa jolta oli lasta toivonut) ja koivunmahlalla pestyn lapsen kietominen jäniksennahkaan.

234. hantilapsen ajatellaan syntyvän neljän naisen hoivaan (jumalatar-emo Ankin, napaemon, oman emon ja nuoren sukulaistytön jonka tehtävänä on viihdyttää lasta emon poissaollessa).

235. hantit uskovat jumalatar-emo Ankin elävän ikuisesti ja olevan kaikkien ihmisten emo.

236. hantit vievät istukan Ankille heti syntymän jälkeen ("jotta voi jatkaa sukua ja mitata lapsen elämän pituuden"). 

237. Ankin uskotaan "antavan lapsia yhdellä kädellä ja ottavan pois toisella".

238. hantit pitävät Ankia kaikkien miespuolisten jumalten yläpuolella (miesjumalat tyttärenpoikiaan).

239. syntymänjumalatar Ankin uskotaan saavan pelkkiä tyttäriä (vanhin tytär naimisissa Vezhakarin-vanhan-miehen eli Karhun kanssa).

240. maahan syntyneelle lapselle lausutaan "elä kuren ijät, kären ijät, harmoan havukan ijät, kasva pinon pituoks, hoasion korkeuoks" (sanojen jälkeen nostetaan ylös ja aletaan puhdistaa verestä).

241. napaemo ottaa lapsen polviensa päälle, valuttaa vettä kyynärvartta pitkin lapsen selkään ja loihtii "laps ylähäks, ves alahaks".

242. "synnytteli, kasvatteli, luonnon lähtie laidejilla, ei siitä syntyt syntymiset, synnytteli toisen kerran, kahen kallivon lomassa, kolmannen kiven kolossa, eikä syntyny syntymiset, sigeyty karun sigeymiset, mänibä puron varrella, josta männyt ladvon laski, sihe synty syntymiset" (synnytyspaikkoja).

243. "päästit kuutaman kehillehen, päästit päivän takana, päästele sinä päivän lapsi, maita myöten maitamahan, ilmaa myöten kulkemahan, tätä ilmaa elämähän", "tules tänne tarvitessa, hädähise huudahissa, meidän vaimo varzillaa, poikin puolin polvillaa, yli kynnyksen kygryttää, vassen varboja pureloo, lehtilöjä leikkelöö", "lämmitä metinen sauna, haloilla haluttomilla, puilla muurehettomilla, risuilla rikottomilla, tules saunahan saloa, ilman uksen ulvomatta, saranan sanelematta, sivaltele, voialtele, sormella nimettömällä, kätysillä kultasilla" (lapsenpäästösanoja).

244. tyttölapsen kantapään ääriviivat piirretään syntymäsijalle sanoin "nainen tiensä tuntekon, tuuli tietä neuvokoon, emo olkoon opassa".

245. hantit pesevät lapsen koivussa elävän pakurikäävän kuoresta valmistetulla nesteellä (käytetään myös teehen).

246. hantit kutsuvat napanuoran katkaisevaa naista pukon ankiksi (napanuoran emo).

247. hantien syntymän jälkeisiin menoihin kuuluu suvun suojelushaltijoiden ja esivanhempien kunniaksi syöminen, napanuoran kuivaaminen ja vieminen metsään korissa ja korin ripustaminen puuhun (toisaalla nuora kiinnitetään kätkyeen tai emon pyhään ompelupussiin).

248. hantit pitävät sammakkoa (naworti ne, hyppivä nainen) lemmen ja hedelmällisyyden tuojana ja perheiden suojelushenkenä (ihmishahmoista syntymänhaltijaa vanhempi). 

249. hantit uhraavat sammakolle huiveja onnistuneen synnytyksen jälkeen (uskotaan suojelevan emoa ja lasta syntymän hetkellä).

250. emo ja lapsi kierretään riepuun käärittyjen jälkeisten kanssa ("loajin linnan rautasen, rautasilla seipähillä, teräksisillä vitsaksilla, katehia kaitsemaan, varuksii vastoamaan").

251. napaemo vie lapsen saunan ulkopuolelle, esittelee tämän luonnonvoimille, palaa takaisin saunaan ja alkaa kylvettää lasta ("terve, kylysein, terve, moamosein, tervehyttä tekemään, rauhutta rakentamaan").

252. lapsen syntymäsijaa puhutellaan sanoin "Maan emä, Manteren emä, syöttäi, anna rauha, tervehys, oikielle hengelle, tälle ilmalle syntynyölle, vasta synnyttän, vasta kasvattan, tähä ilmaan terveytän" (toisaalla sanoin "terve moa, kallis kantajani, tervehyttä tekemään, rauhutta rakentamaan").

253. lapsi otetaan kämmenille, viedään ulos ja kumarrellaan tuuliloille sanoin "terve tuulella, terve tyynellä, anna rauhoa, terveyttä, laps siulla, laps tyynellä, laps kaikell rahvahalla".

254. napaemo ottaa kiven käteensä, kylvettää lasta ja loihtii "i min kovuz on kivi, sen kovuz olgah haldie haldiettomal" tai "nouse luontoin lovesta, haon alta haltiani, syntyni syvästä maasta, isäni luonto, emäni luonto, päälle luontoni omani".

255. lapsisaunaan mentäessä lausutaan "mitä emä suvaitsoo lämpee, kuin isä suvaitsoo, muka hän suvaikahese, tämän löylyn löytäjessä, lämmäsen lähettäjessä, anna mi lämmäsen lähetän kuin on isä lämmäsen löytänyt, ta emä".

256. lasta kylvetetään sanoin "peskäh, puhastakkah, puhastakkah purmuseks, päästäkäh pääskyseksi".

257. saunasta tuotu lapsi lasketaan pirtin kiukaan eteen sanoin "terveh teille, terveh meille, Maa emä, Tule emä, anna rauha, tervehyt uuvelle tulijalle, uuvelle matkalaiselle".

258. lapsi laitetaan kätkyeen, kierretään kätkyen taakse, leikataan napanuora terävällä kivellä ja loihditaan "kiven kovus olkah, olkah oikiel hengel, min verta kiveh tarttuu, sen verta tarttukah oikieh henkeä".

259. "aug on veriset veräjät, säre luiset lugutki, piäsis pienonen pihoilla, hoikkasormi hoiberdelmah, kuuta on katsomahan, päivyä on ihailomahan", "peässä, luoja, peässä, luonto, ennen, päivän nousemista, koijumalan koittamista", "lämmitin kylyn medosen, medosil on halgosilla, halgosil haluttomilla, puilla puutomattomilla, keräin kossesta kivyttä, kogoin kossesta kivyttä, katkain vastan varvikosta, haudelin tuol on hardijoida, siidelin sivuloita" (lapsenpäästösanoja). 

260. mansit ripustavat pojan syntymän kunniaksi pienen jousen perheen miespuolisen suojelushaltijan pyhäkön läpi viritettyyn orteen tai naruun (ripustajana toimii lapsen isä, ojkaa eli ukkoa pyydetään ottamaan lapsi suojelukseensa, naiset suorittavat vastaavat menot tytölle ekwa eli akka-haltijan pyhäkössä).

261. mansit kutsuvat synnytysmajaa man-koliksi eli pikku-taloksi (majassa asutaan myös kuukautisten aikana, majassa olevaa käydään katsomassa naisten toimesta).

262. mansinainen pitää synnytysmajassa ollessaan samoja vaatteita, hiuksia auki, eikä käytä koruja (elää arjen vastaisesti).

263. mansinainen pukee synnytyksen alkaessa päällensä vanhat vaatteet, sytyttää tulen, keittää vettä ja laittaa valmiiksi sileät kivet joilla lämmitetään lasta syntymän jälkeen (avuksi tulee kokeneempia naisia).

264. mansinainen pysyy synnytysmajassa kolmen kuunvaiheen ajan.

265. mansit puhdistavat emon ja lapsen koivunkäävän savulla ja majavanhaustalla.

266. mansien tarinoissa synnytetään "naisten syntymä-puun kauniilla juurella" ja "sen puun oksien luona missä naiset synnyttävät" (synnyttäminen tapahtuu kyykyssä, myöhemmin syntymä-puun eli sielu-puun rungon ja oksat korvasivat pikku-taloon rakennetut tolpat (son-jiw) joista otettiin tukea).

267. mansit uhraavat syntymän jälkeen padallisen ruokaa Mir-susna-xumille eli Maailmaa-katsovalle-miehelle ("nouskoon kultainen merivetinen olemuksesi, Obin-vetinen olemuksesi, jos joskus ilmestyisit kuuman kattilan kaulan yläpuolelle, höyryävän padan yläpuolelle", uhri toistetaan lapsen ollessa vanhempi ja kolmannen kerran aikuisuuden kynnyksellä).

268. mansit pyytävät lapselle Naj-ekwan eli Tulen akan hyväksyntää sanoin "älä heitä kipinöitä lapsen päälle kun tämä opettelee konttaamaan, jääköön kipinät tulisijaan" (sanojen jälkeen lahja tulen viereen).

269. mansit uhraavat pojan syntymän kunniaksi pienen jousen ja nuolia ja tytön syntymän kunniaksi ompelupussin (jousi viedään suvun toteemin miespuoliselle ilmentymälle ojkalle, nuolet metsänhaltijoille ja ompelupussi toteemin naispuoliselle ilmentymälle ekwalle).

270. nenetsit eivät synnytä paikassa missä tietävät toisen naisen synnyttäneen.

271. nenetsit siirtävät kodan lapsen syntymän jälkeen (samoin toimitaan kuoleman jälkeen).

272. lapsen syntymäsijalle asetetaan niekla eli neula sanoin "terveh muat, terveh manteret, terveh, terveh tuleisie, annas rauhaa, tervehyttä lapselle".

273. napaemo pukee lapsen ylle puhtaan liinan, näykkii liinaa hampaillaan ja lausuu "puren kaikki puutunnaiset, kaikki mahkurat kaluun, puren kaikki puututtajat, tapan tauvin tartuttajat".

274. lasta kohotetaan saunan ovesta sanoin "ota hirven luonto, elä säitä säikähtele, vasta rintoja vapise, elä itke ilman syytä, ilman vaivoita valita" (toistetaan kolmesti).

275. saunasta tuotu lapsi kannetaan pirtin perinurkkaan sanoin "pois entisii eläjii, veres tulloo sijjaan". 

276. "salvatar, sauna vaimo, tule saunahan saloa, tuovos vastat varjossansi, tule saunahan saloa, kenenkänä keximätä, kunkana havahtemata, saranat on voilla voijut, toki rasvalla rapatut, tule saunahan saloa, puota kivi kiukahasta, lapsi vaimon varpahille", "kuin ollet mies tuleva, tule, mies, melun keralla, uros urhosellen, kuin ollet piika tuleva, tule piika pienemmästi, tyttölapsi tyynemmästi", "kun sie lienet tyttölapsi, tyttö maalle tyyräele, kun sie lienet poikalapsi, niin potkase emosi puota", "tääll on huono huonehessa, sairas saunan lämpimässä, piika piinoa pitävi, vaimo vaivoa näkevi, saunassa savu seassa, kylän kylpy-huonehessa, päästä piika pinttehista, vaimo vatsan vääntehistä, kuun tietä, päivän tietä, ihmeisten tietämättä, päästä maalle matkamiestä, pienisormia pihalle, ilmoille imeisiä, näkemähän näitä maita, näitä kuita kuulemahan", "lonkauta luinen lukko, portti suoninen porota, vesi päästä ensin päästä, veri päästä sen perästä, laske maalle matkamiestä, näitä kuita kuulemahan, näkemähän näitä maita, kuun teittä, päivän teittä, ilman tieotta imeisten", "kuut on nosnet, päivät nosneet, taivaan on aurinko havainut, lyö nyt linkku, avaja portti, luinen lukku luikahuta, päästä kuuta kahtomaan, päivää ihoamaan", "kave eukko, vaimo vanhin, paras luonnon tyttäristä, tule pijan, välehen jouvu, juokse joka askeleelle, juokse polvesta mereen, vyölavasta laineheesen, ota kiiskiltä kinoa, matikalta nuljakkata, jolla voijat luun lomia, sivele sivuja myöden", "kave eukko, luonnon tyttö, kave kultainen, koria, joka olet vanhin vaimoloista, ensin ehtoista emoista, tule tänne tarvittaissa, käy tänne kutsuttaissa, ajaavu anottaissa, tääll on piika pindeheissä, vaimo vatsan väänteheessä, saunassa savun sejassa, tiijoitonna, taijotonna, tarkasti tajuamatta" (lapsenpäästösanoja).

277. "kurki hyppäsi, kärki tanssasi, harakka lapsisaunassa, pikkulintu puita pilkko, västäräkki vettä kanto" (synnytyksessä avustavia henkiä).

278. "syntynyt on synkeällä, aivan kuutolla ajalla" (pimeätä kuuta pidetään onnettomana aikana syntyä).

279. saamelaiset uskovat uuden kuun tietävän lapselle terveyttä.

280. obinugrilaiset pitävät jumalatar Pugos ankia ("kaiken äiti", "pää-nainen", "tulenantaja") naispuolisista haltijoista tärkeimpänä (asuu auringonnousun suunnassa, lähettää lapset keskiseen, tyttärensä auttavat ihmisiä löytämään uutta viisautta).

281. hantit pitävät pojan syntymän kunniaksi seinälle ripustettua pientä jousta (joyol) elinvoiman ja väkevyyden tunnuksena.

282. komit kutsuvat vastasyntynyttä "vihreäksi lapseksi".

283. "kun lienevi poikalapsi, tulkohon melulla miehen, piikalapsi pienemmästi" (lapsen sukupuolta kuvaavissa sanoissa kotoperäinen alkusointu, vrt. vierasperäinen tytär=daughter).

284. "kave eukko, luonnon tyttö, kave kultanen korea, jok olet vanhin vaimoloita, ensin emä itselöitä, joka ennen jaksot jaksoit, jaksot jaksot, päästöt päästit, kun sä kuun kehästä päästit, päästit päivän kalliosta, päästäpä tämäkin päästö, jaksappa tämäkin jakso, päästä piika pintehestä, vaimo vatsan vääntehestä, avaja lihanen arkku, arkku luinen lonkahuta, päästä maalle matkustaja, ensi kerta eläissänsä" (syntymänhaltijan sanat).

285. "on sie piika tahi poika, tule tietä kahtomaan, ilmoo ihoamaan" (saunaämmän luvut).

286. tyttölasta kylvetetään kaatamalla päälleen vettä kellosta, pyyhkimällä lasta jäniksenkäpälällä ja loihtimalla "tule kielevä kun kello ja sukkela kun jäniksen käpälä" (pesemiseen käytettyjen esineiden merkityksestä).

287. "ropu, ropu reisijäin, punasia poskijain, vesi voiteeksi, löyly hauteeksi" (loihditaan nuoltaessa lasta puhtaaksi, vrt. eläinemojen käyttäytyminen).

288. "makkaa niiku maa makajaa, leppää niiku lehto lepäjää" (toivottaessa lapsesta hiljaista).

289. "terve löyl, terve lämmin, terveheks oma poikain", "vitsat viroittammoa, koivun kannat kasvattammoa, piikoa peräkkähäks, miestä hartiakkahaks", "ves moaaha vierimeää, piika ylös kasvamaa", "ves muaha vieremää, laps ylös kasvamaa, vetonen pölästymmää, lapsee ihastummaa", "kylvettelen pienoistain, piällä polvien pätösen, piällä helman hienokaisen", "vetonen pölästymmiä, poikain ihastummua, ves moahan vieremiä, poikain suureks kasvamua", "kuin mie peipposen pesin, niin pesin pienosein, kuin ma pulmusen puhastin, niin puhastin piikasein, kuun kirkkauueks, päivän valkeuueks, auringon terän suuruueksi" (kylvetyslukuja).

290. lasta kylvetetään emon kämmenien päällä sanoin "ves alas vierimää, laps ylös kasvamaa, koivun lehet korotelkoot, haavan lehet hauvotelkoot" (vastaan koivun ja haavanlehviä).

291. lasta kylvetetään vettä kaataen ja koivun lehdellä varovasti sivellen (etenkin suun seutu sivellään huolellisesti).

292. emo kuivaa kylvetetyn lapsen omalla suullaan (korvista selkää pitkin alas).

293. lasta heilutetaan kahdesti myötä ja vastapäivään, lyödään hellästi takamuksiin ja lausutaan "en lyö kappeeks, en lyö lappeeks, lyön pahhoi henkii pois ajaiksein".

294. selkupit uhraavat pojan syntymän kunniaksi veteen jousen (inti) ja nuolen.

295. selkupit uskovat syntymäkuun antavan lapselle tiettyjä voimia (marraskuussa syntynyt pystyy kutsumaan talvea).

296. selkupit veistävät lapselle puisen kaksosen ja vievät sen perheen pyhäkköön (toisen ihmisen henkisieluista (quwterge) uskotaan irtautuvan lapsesta heti syntymän jälkeen ja asettuvan kaksoseen, kaksosen ajatellaan elävän pyhäkössä muiden haltijoiden suojeluksessa).

297. selkupit uhraavat tytön syntymän kunniaksi veteen ruohoista palmikoidun letin (ruohoja pidetään maanjumalatar Ilinta kotan hiuksina).

298. saamelaisten mukaan lapsi saa syntymässä vapaasielun esivanhemmiltaan ja henkisielun syntymänhaltija Sar-ahkkalta (henkisielun uskotaan kiertävän kuolleen sukulaisen luurangosta taivashaltija Radienin ja maanhaltija Mattar-ahkkan kautta Mattar-ahkkan tyttärelle Sar-ahkkalle).

299. lintujen uskotaan tuovan lapselle hengen syntymän hetkellä.

300. lapsi puhdistetaan katajansavulla suojelevia sanoja lukien.

301. komit kylvettävät lapsen vaivaiskoivun varvuilla.

302. hantit ripustavat tyttölapsen jälkeiset koivuun tuohivakassa (syntymä eli suojelushaltijan sija).

303. "äetin tissiiv viettiij jotta pikkisen soa alakkuu" (vastasyntynyt).

304. "ois antaneet olla vaa jot lautasii alt o tult se ois paljo mukavampaa" (oli mukavampi kertoa että lapset tulevat lauteiden alta).

305. "siitähä niitä kohtuvikoja ja alusvikoja saahaha ko hypätähä jalakasehe kohta saannin jäläkehe eikä kehata maata lapsivuojetta niinku pitäs" (lapsivuoteen tarkoituksesta).

306. "apumuorha se pittää semmosis asjois olla varalt" (napaemo, kätilö).

307. "tule moan manteren haltie, apunes ja armones mul luoksein joka avuton on", "kun moam mantereen haltia tulis aottamaan apuneesa ja armoneesa jotta se syntys" (Maan emon apuun kutsumista).

308. "tulihiili viskathan ensimäishev vetheen" (lapsen ensimmäiseen pesuveteen).

309. "se ol maetolämmitös ensimmäener ruoka sillä saonavaemolla" (synnyttäjällä).

310. "olim pukannut tuolta ronkasta jalam pois paikaltaa, että ne pääsi antautumaan ne luut" (lonkasta luun, kätilöjen hätäkeinoja).

311. "mullakaan ei oo tiejosa ko yks ainul laps joka on syntynyh hammas suusa" (harvinaista).

312. "se tarvii pestä ensimmäeseltä hirveän tarkkaa, sitte keärittiir rättilöehij" (vastasyntynyt).

313. "kyllä minum miehen ol ensittem mutta sillä ol semmotteh hellä luonto että se ei voent olla" (alkujaan miehet osallistuivat synnytykseen vain pakosta, jos paikalla ei ollut vanhempia naisia).

314. "se ol sellane ihmine minu äetvaenoa että ne hak sitä noehi synnytyksii aena" (napaemo).

315. "täst lapsest tulluu mänettäjä ku on synnyttyyviä koprat hahalloa" (syntyessä kourat auki).

316. "haikusaonassa se om minunki poeka syntynä" (savusaunassa).

317. "haovveltii selekee ja mahhoo" (selkää ja vatsaa lämpimällä vastalla ennen synnytystä).

318. "ja ku tuli heijen se aiga, lapsinsamizen, no sid lämmidetti saunad" (lapsisaunan lämmittäminen).

319. "ko laps synty ni sill olivat hakulit pässä" (syntymähiukset).

320. "annetti lapsella hoppeata rahha hampaisikse ko laps synty" (hopeaa hammasrahaksi).

321. "kaikin kaipavat sinnä syntympaikka" (syntymäpaikan tärkeydestä).

322. "ain veti katsalaissia" (marja ja rahkapiirakkaa lapsen saaneelle ja toivotettiin lapselle hyvää).

323. "no sid lämmidetti saunad, i sid viti nain sauna" (synnytyksen alkaessa).

324. "ei jo pitkäikkäin, täm om marraz laps" (marraslapsi=huonokuntoisena syntynyt lapsi).

325. "syntymäsial kaig ellämä kirjudetta" (syntymäpaikan yhteydestä kohtaloon).

326. "oli semmoin lundo" (uskomus ettei vastasyntynyttä näytetty vieraille).