NIMENANTOON LIITTYVIÄ TAPOJA

1. lapsen nimikkoeläimeksi valitaan samana vuonna, vuodenaikana, kuuna tai päivänä syntynyt eläin (arvokkain samana päivänä syntynyt, eläimen uskotaan elävän lapsen kanssa rinnakkaiselämää, eläimen vaiheista ennustetaan lapsen tulevaisuutta).

2. lapselle valitaan metsästä nimikkopuu (arvokkain lapsen ikäinen, puun ajatellaan varttuvan lapsen kanssa ja olevan yhteydessä lapsen kohtaloon, puuhun sidotaan punaisia nauhoja joita siirretään ylöspäin lapsen kasvaessa).

3. lapsi nimetään saunassa ensimmäisen hampaan puhkeamisen jälkeen (hampaiden tuloa pidetään elinvoiman saapumisen merkkinä).

4. nimettävän lapsen kaulaan tai käteen ripustetaan suojeleva taikakalu (isovanhempien valmistamia pidetään arvokkaimpina).

5. nimettävää lasta kylvetetään vatsallaan kevyesti vihtoen ja ihoa sivellen.

6. lapsille ei anneta elävien sukulaisten nimiä (pelätään lopettavan suvun jatkumisen, sielujen jälleensyntymiseen liittyviä uskomuksia).

7. nimiä ei lausuta ääneen ennen nimijäisiä (pelätään heikentävän nimen voimaa ja tuovan lapselle huonoa onnea).

8. lapselle valitaan syntymäyönä oma nimikkotähti (tähtiä pidetään sielujen olinpaikkoina).

9. lapselle sepitetään oma laulu joka sisältää tämän nimen ja tärkeinä pidettyjä asioita lapsen elämästä (lauletaan nimenannon aikana ja perhejuhlissa siitä lähtien, lapsi jatkaa lauluaan aikuisena, laulu kasvaa sitä pidemmäksi mitä vanhemmaksi ihminen elää, laulua voidaan hyräillä silloin kun ajatellaan ihmistä, toisen laulun kuullessaan on kohteliasta esittää omansa). 

10. omaa laulua kutsutaan suulauluksi (suy, esitetään hartaasti hiljaisella äänellä).

11. emo antaa lapselle saunanimen heti syntymän jälkeen (salassa muilta, saunanimeä ei lausuta ääneen, nimi suojelee lasta ja yhdistää emoa ja lasta).

12. lapsen lausumista nimistä ennustetaan (jos lausuu ensin isän nimen seuraava lapsi poika, jos emon tyttö).

13. hantit puhuttelevat aikuisia lasten mukaan (x:n emo, y:n eno).

14. saamelaiset antavat esikoistytölle ja pojalle sukulaisten nimet ja kuopukselle vanhempien nimen (vanhempien nimellä halutaan lopettaa lasten tulo).

15. lapsi nimetään hiustentulon jälkeen (yhden sieluista ajatellaan saapuvan hiusten mukana, hiuksettomana aikana käytetään lempinimiä ja vältetään periytyvän nimen lausumista, syntymähiuksia säilytetään perheen vakassa varsinaisten hiusten ilmestymiseen asti).

16. nimi valitaan lausumalla ääneen edesmenneiden sukulaisten nimiä ja tarkkailemalla lapsen ilmeitä ja tuntemuksia.

17. lapsena saatua nimeä voidaan muunnella aikuisena päätteiden ja lisänimien avulla (salla-täti, vanha-valpio).

18. mordvalaiset nimeävät lapsen saunassa heti syntymän jälkeen (pään päälle kaksi leipää, lausutaan valittu nimi).

19. karjalaiset nimeävät lapsen ensimmäisen hampaan puhjettua (vyötetään suojelevalla punaisella kankaalla).

20. lapselle nimetään syntymän jälkeen oma poro (nimtem t´ela-ker, nimetön pieni poro, pidetään lapsen kaksoisolentona tai suojelushaltijana, poron elämästä ennustetaan lapsen tulevaisuutta, uskotaan menettävän yhteyden lapseen 2-vuotiaana ja muuttuvan tavalliseksi poroksi).

21. komit antavat ensimmäisen nimen heti syntymän jälkeen (pidetään salassa, vain vanhemmat tietävät nimen).

22. komien nimenantoon kuuluu lapsen peseminen männystä ja tuomesta valmistetussa astiassa, vyön sitominen lapselle ja lapsen terveydeksi ruokaileminen.

23. saamelaiset sepittävät lapselle oman joiun (joiulla oma tunnistettava sävelensä tai elämän myötä kehittyvä tarinansa, omaa joikua lauletaan yksin oltaessa, joikuja sepitetään ihmisille ja eläimille).

24. obinugrilaiset antavat ensimmäisen nimen syntymähetken (tähdenlento, sadekuuro) tai paikan mukaan (toinen nimi myöhemmin luonteen perusteella).

25. saamelaiset antavat esikoiselle isänisän tai emonemon nimen, seuraaville lapsille emonisän tai isänemon (jos ei olla annettu jo serkuille, vanhempia nimiä käytetään vain jos ihmiset olivat läheisiä, sukulaista jonka nimi otetaan käyttöön aletaan kutsua kaima-äijäksi (käim-äjjih) tai akaksi (käim-akk)).

26. saamelaiset kutsuvat lasta vanhemman mukaan (aila ja pirtä->aila-pirtä->ailan pirtä).

27. saamelaiset lisäävät tyttöjen nimeen dz-päätteen (aila->ailadz) ja poikien nimeen ylimääräisen kirjaimen (ande->andde).

28. saamelaiset antavat nimiä lasten ominaisuuksien (vahva, kömpelö), ulkonäön (paksuhuuli), luonteen (kulkuri, vilkuilija), vaatetuksen (leveähelma, pyörölakki) ja suojeluseläinten (kuukkeli-uula) mukaan.

29. kolttasaamelaiset antavat lapselle 12-vuotiaana oman nimikkopennun (koiranpentu).

30. saamelaiset pitävät lapsille sepitettyjä henkilökohtaisia joikuja yhtä tärkeinä kuin syntymänimiä (jos lasta kutsutaan omalla joiullaan vastaa kuin olisi kutsuttu ei-lauletulla nimellään).

31. lapsi nimetään ensimmäisen hymyn tai naurahduksen jälkeen (uskotaan tuolloin "tulleen ihmiseksi").

32. nimijäisiin kuuluu lapsen pujottaminen oksista tehdyn renkaan tai onton puunkannon läpi ja vyön kietominen lapsen ympärille sanoin "otan sinut perheeseeni, kasva niinkuin muutkin lapseni ovat kasvaneet".

33. saamelaiset saavat nimet unissa (emon uni tärkein).

34. marit valitsevat nimen ottamalla itkevän lapsen syliin, luettelemalla sukulaisten nimiä ja valitsemalla sen jonka kohdalla lapsi lopettaa itkunsa (toisen tavan mukaan lyödään tulta tuluksilla ja valitaan nimi jonka kohdalla tuli syttyy).

35. lapsi nimetään ensimmäisen hampaan puhjettua ("ei hampaitta nimen hakuun").

36. kahdelle ensimmäiselle lapselle annetaan edesmenneiden isovanhempien nimet (lasten uskotaan tulevan siihen jonka nimen saavat).

37. nimien ajatellaan "nousevan sukujuonia pitkin".

38. nimien toivotaan tulevan unissa (jos eivät tule valitaan muin keinoin).

39. lapsille ei anneta pilattuja nimiä, kuolleiden sisarusten nimiä tai elävien sukulaisten nimiä (elävän sukulaisen nimen saaneen pelätään vievän kaimansa onnen).

40. nimeä valitsemaan voidaan kutsua arpoja eli noita (ulkopuolisiin turvaudutaan jos sopivaa nimeä ei löydetä omin keinoin). 

41. lapsi vyötetään nimettäessä sanoin "rinta umpeen, vyö vyölle".

42. saamelaiset saavat nimen (nabma) unessa syntymänhaltija Sar-akalta (kertoo kuka jabmek eli sukulaisen henki lapseen syntyy).

43. saamelaiset tiedustelevat nimeä noitarummun, kirveen tai vyön kanssa (jos ei tule unessa).

44. saamelaiset antavat sairastelevalle lapselle uuden nimen (adde nabma) tai pyhänä pidetyn paikan nimen (saivo nabma, jos valitaan pyhän paikan nimi tulee lapsen uhrata paikalle läpi elämänsä).

45. nimiä annetaan ja vaihdetaan vastoinkäymisten ja suurten muutosten jälkeen (jos läheinen ihminen kuolee nimetään seuraava lapsi tämän mukaan).

46. saamelaisten nimijäisiin kuuluu lapsen pujottaminen ympyräksi taivutetun koivunoksan läpi, pienen renkaan (nimi-siella) sitominen lapselle (pojalle käteen, tytölle rintaan) ja terveyden toivottaminen rengasta sidottaessa (toivotaan "tervettä ja vahvaa kuin koivu", "tervettä ja somaa kuin rengas").

47. sukulaisen nimellä halutaan toivottaa lapselle "samaa onnea ja iloa mitä kaimallaan oli".

48. lasten nimikoiksi valitaan tuntureita, puroja, järviä ja eläimiä.

49. saamelaiset voivat vaihtaa lapsen nimeä 2-3 kertaa kymmenen ensimmäisen elinvuoden aikana (nimi vaihdetaan jos joku isovanhemmista kuolee, jos lapsi sairastelee tai tätä seuraa huono onni, vanha nimi poistetaan punaisella lepänkuorinesteellä).

50. inarinsaamelaiset ottavat nimeä antaessaan verta lapsen vasemmasta nimettömästä, sivelevät sillä pehmeää kohtaa lapsen päälaessa, pesevät lapsen huolellisesti, kantavat pesuveden syntymäsijalle, siirtävät syntymän jälkeen istukan haudalle istutetun puun syntymäsijalle, veistävät puusta lasta esittävän kuvan ja laskevat kuvan syntymäsijalle.

51. udmurtit käyttävät sukunimenä periytyvää suvun kantaäidin nimeä (totemistinen nimi). 

52. udmurtit antavat lapselle saunanimen syntymän hetkellä vallitsevien olosuhteiden tai luonnonilmiöiden mukaan (nimeäjänä toimii kätilö, syntymänimeä käytetään häihin asti).

53. udmurtit vaihtavat sairastelevan lapsen nimen huutamalla tai lausumalla ääneen sukulaisten nimiä ja tarkkailemalla lapsen käyttäytymistä.

54. udmurtit kutsuvat nimen arpomista nimen löytämiseksi (nim kuskon) ja henkisielun etsimiseksi (lul uttsan).

55. udmurtit laittavat lapselle ensimmäisenä tupaan tulleen nimen (toisen tavan mukaan ensimmäinen samaa sukupuolta oleva tulija valitsee nimen tullen samalla lapsen "isäksi" tai "äidiksi").

56. marit kiikuttavat lasta sylissä, luettelevat sukulaisten nimiä ja valitsevat sen jonka kohdalla lapsi lakkaa itkemästä (lapsen onnen uskotaan olevan sidoksissa nimeen).

57. niittymarit kutsuvat taloon tietäjän joka hakee lapselle nimen henkien maailmasta ("tulemalla halteihinsa").

58. mordvalaiset antavat lapselle ensimmäisen vastaantulijan nimen.

59. hantit valitsevat nimen lapsen luonteen, ulkonäön tai ympäristöstä ensimmäisenä silmään sattuvan asian mukaan (nimeä annettaessa lapsi asetetaan polvelle). 

60. hantit antavat nimen nukuttamalla lapsen ensimmäisille unilleen, nostelemalla kätkyttä ja luettelemalla sukulaisten nimiä (oikean nimen kohdalla kätkyt tuntuu kevyemmältä tai raskaammalta, samalla keinolla voidaan tiedustella mille haltijalle lapsi tulisi pyhittää). 

61. mansit sitovat nimettävän lapsen hiuksiin nauhan ja alkavat selvittää kenen sukulaisen henki tähän on palannut (lasta voidaan liittää nimellä myös elävään ihmiseen tai toiseen vastasyntyneeseen).

62. mansit nimeävät lapsen 5-6-vuotiaana (15-vuotiaana nimi muutetaan pysyväksi).

63. samojedit eivät anna lapsille lähisukulaisten nimiä (sukulaisten nimiä käytetään toisessa ja kolmannessa polvessa, kuolleiden nimiä ei lausuta ääneen).

64. samojedit nimeävät nuorukaiset 15-vuotiaina miesten sukuun (aikuisnimi saadaan ensimmäisen metsästyssaaliin jälkeen).

65. nimikkopuille ja eläimille viedään lahjoja (vanhempana lapsen toivotaan huolehtivan nimikoistaan itse).

66. udmurtit käyttävät syntymänimeä syntymäkodissa ollessaan tai käydessään (nimet sidottuja paikkaan).

67. lapsen nimikkoeläin eli nimellinen valitaan heti syntymän jälkeen (nimikoista pidetään muita eläimiä parempaa huolta, nimikot otetaan mukaan omaan kotiin muutettaessa).

68. nimikoita kutsutaan lepinnöiksi ja lepingoiksi (lepingoiksi voidaan kutsua myös lapselle lahjoitettuja maita ja esineitä, "lepinto-lehtoni").

69. ensimmäiselle lapselle istutetaan tuomi, seuraaville pihlajia ja herukoita (alkuperäisen tavan mukaan valitaan metsästä, istuttaminen myöhäistä perinnettä).

70. inkeriläiset istuttavat lapselle tammen tai omenapuun (sukupuolen mukaan).

71. nimikkopuita puhutellaan lasten nimillä ja niihin sidotaan värikkäitä nauhoja (lasten suojelijoita).

72. kesällä syntyneille valitaan nimikkokukkia (uskotaan tuovan onnea).

73. kainuulaiset istuttavat nimikkopuun lapsen ollessa parin vuoden ikäinen.

74. perheen tytär ottaa naimisiin mennessään nimikkopuunsa versoja ja istuttaa ne uudessa kodissa.

75. nimikkopuun kuihtuminen tulkitaan kuoleman enteeksi.  

76. nimikkopuita kutsutaan kasvinpuiksi (kasvavat yhdessä lasten kanssa).

77. saamelaiset liittävät lapsen nimellä koivun yhteyteen (koivut alkuperäisiä lasten suojeluspuita).

78. udmurtit vaihtavat lapsen nimen jos talon onni kääntyy vastaiseksi (väärän nimen pelätään suututtaneen sukulaisten henget).

79. hantit pyhittävät lapsia haltijoille nimien avulla (lapsi "tehdään haltijalle" jolloin haltijasta tulee tämän "pään suojelija", lapsen tulee muistaa haltijaansa läpi elämän, lasten lisäksi haltijoille pyhitetään vaaleita punaisin nauhoin merkittyjä poronvasoja).

80. lapsen uskotaan perivän sukulaisen nimen mukana kaimansa haltijan (haltijan toivotaan suojelevan lasta "niinkuin suojeli nimen edellistä kantajaakin").

81. nimen mukana periytyvän suojelushaltijan uskotaan tuovan lapselle "yksilöllisyyden ja luonteen" ja ryhtyvän puolustamaan tätä heti nimeämisen jälkeen.

82. lapsi nimetään syntymää edeltävien tapahtumien, olosuhteiden tai luonnonolojen mukaan (syntymää edeltävän ajan uskotaan olevan yhteydessä lapsen tulevaisuuteen).

83. kaimoja pidetään lasten suojelijoina (jos lapsi sairastelee kutsutaan paikalle joku kaimoista).

84. saamelaiset liittävät emon nimen lapsen nimeen (inkuna piera, inkun piera).

85. saamelaiset kyselevät ennen syntymää sukulaisilta onko kukaan nähnyt unta lapsen nimestä (nimen toivotaan tulevan unessa).

86. saamelaiseen nimenantoon kuuluu lapsen peseminen ja kietominen jäniksen nahkaan, nimen antaminen syntymänhaltija Sar-ahkan nimeen, lapsen siveleminen suojelevalla lepänkuorinesteellä ja yhdessä ruokaileminen.

87. saamelaiset uskovat eläinhahmoisen suojelushaltijan Nammaguollin (nimikala) siirtyvän lapseen nimen mukana.

88. mordvalaisten nimijäisiin kuuluu lapsen asettaminen isänsä valmistamaan kätkyeen, kätkyen ripustaminen vanhempien vuoteen viereen, nimen antaminen, mukana tuotujen kestitysten laskeminen kätkyeen ja lapsen keinuttaminen (jokainen keinuttaa vuorollaan ja ottaa sen jälkeen kätkyestä tarjoiluja).

89. samojedit nimeävät lapsen luettelemalla suvussa olleita nimiä ja valitsemalla sen jonka kohdalla lapsi lopettaa itkemisen (nimeäjänä toimii perheen tai suvun vanhin).

90. udmurtit kutsuvat sukuja lyhyin totemistisin nimin (mozga, kaksa, kutja, nimistä tuli myöhemmin kylien nimiä).

91. samaan totemistiseen sukuun (udmurtin turja, utsa) kuuluvat eivät saa mennä naimisiin keskenään (saman sukunimen omaavat).

92. naimisiin menneitä udmurttinaisia puhutellaan syntymäsukunsa mukaan (totemistinen suku säilyy läpi elämän).

93. udmurtit perivät sukunimen lisäksi esikoisille periytyvän puumerkin (nuoremmat lapset tekevät merkistä oman muunnelman) ja sukupyhäkön (kuala) salaisuudet (pyhäkön vartijan toimi periytyy vanhimmalle pojalle, omilleen muuttavat perustavat omat pyhäköt, naiset suorittavat kualamenot syntymäkotinsa pyhäkössä).

94. udmurtit kutsuvat kotamaisia perhepyhäköitä (kuala) sukujen mukaan (utsa-kuala=utsien suvun kota, utsa-pijos=utsan pojat).

95. ennen nimeämistä lausutun nimen uskotaan tekevän lapsesta itkeväisen (nimen lausumista vältellään / käytetään kiertoilmaisuja).

96. nimeämätöntä lasta kutsutaan hullukkaiseksi, vakahaiseksi ja vakahiseksi (hullukkainen=mieletön, hullu, vakahainen=vakassa nukkuva, lapsi joka ei osaa kävellä).

97. lapsen kehityksen vaiheita kuvataan sanoin "yks kuu ei ymmärrä, kaks kuuta katselemmaa, kolt kuuta kukasiil, neljä kuuta nauramaa".

98. lapsi nimetään sen jälkeen kun tämä alkaa ymmärtää uutta ympäristöään (ennen ymmärryksen ilmaantumista tämän ajatellaan olevan tai vierailevan tuonpuoleisessa).

99. alle kuukauden ikäistä lasta kutsutaan hullukaiseksi ("hullukkaisen huntuloissa, vakahaisen vaatteisissa").

100. marit antavat lapselle väliaikaisen saunanimen (montsa lum) heti syntymän jälkeen.

101. udmurtit kutsuvat nimen valitsemista hengen (lul) ja hahmon (urt) etsimiseksi (lul=henkisielu, urt=varjosielu).

102. inarinsaamelaiset uskovat vieraiden nimien antamisen suututtavan sukulaisten henget (pelätään "ottavan lapsen takaisin").

103. saamelaiset pitävät sukulaisten nimien unohtamista epäkunnioittavana (käyttämättömiä nimiä pidetään muistissa laulamalla).

104. marit antavat lapselle syntymänimen pian syntymän jälkeen ("ettei eksyisi tuonpuoleisessa", ennen nimenantoa lapsi pestään ja vihdotaan pihlajanlehvillä, myöhemmin annetaan vielä toinen nimi).

105. marien nimenantoon kuuluu lapsen ojentaminen pöydän (rajan) yli loitsuja lukien (emon toimesta) ja tulen iskeminen piikivellä nimiä lausuen (valitaan nimi jonka kohdalla tuli syttyy, nimi voidaan valita myös sään ja kuunvaiheiden mukaan).

106. mordvalaiset antavat nimen saatujen enteiden mukaan (nimenanto toimitetaan perheen kesken).

107. mordvalaiset valitsevat nimiä lintujen, asuinpaikkojen, esivanhempien ja syntymäpaikkojen mukaan.

108. obinugrilaisten mukaan ihmisen täytyy olla kuolleena saman ajan mitä oli elänyt ennen kuin nimensä voidaan antaa uudestaan (vain niiden keiden nimet muistetaan uskotaan syntyvän uudestaan).

109. obinugrilaiset antavat nimiä sen mukaan mitä näkevät ensimmäisenä synnytyskodasta tullessaan, syntymäjärjestyksen ja lasten ominaisuuksien mukaan (nimeäjinä toimivat isä, emo, napaemo tai emonisä, toisen tiedon mukaan emo nimeää tytön ja isä pojan).

110. obinugrilaiset antavat suojelevan syntymänimen heti syntymän jälkeen, toisen nimen 5-6 vuotiaana ja kolmannen 15-vuotiaana (tyypillisiä nimiä pöllö, kettu, musta, muurain, kiero, metsä, kauniskasvoinen, oksa, heittäväkäsinen, vaeltaja, kärpänen).

111. obinugrilaiset tiedustelevat nimeä esivanhemmilta ja haltijoilta luettelemalla nimiä ja nostelemalla kätkyissä makaavaa lasta (tiedustelun suorittaa napaemo eli kätilö).

112. obinugrilaiseen syntymänimen antoon kuuluu tuohivakkaan laitetun istukan ripustaminen lähellä olevaan puuhun, napanuoran leikkaaminen ja nimen määrittäminen ennemerkeistä ja lapsen eleistä (määrittäjinä toimivat läsnäolevat sukulaisnaiset).

113. unkarilaiset asettavat lapsen nimeämisen jälkeen lattialle tai pöydän alle (maan yhteyteen).

114. obinugrilaiset heimot nimetään jokien ja sivujokien, suvut eläinten (peura, ahma, pöllö) ja lapset luonteen ja ulkoisten piirteiden mukaan (levoton, murisija, läpättäjäsydän, miehinen).

115. hantit nimeävät lapset eläintoteemin, perhenimen, sukulaisen, tarunomaisen sankarin tai merkittävän teon tehneen henkilön mukaan.

116. hantisuvuilla on periytyvät nimensä, salaisuutensa, pyhät eläimensä ja puunsa, kirjailunsa, sukumerkkinsä (tamga), pyhäkkönsä, kalmistonsa ja totemistiset esivanhempansa.

117. saamelaiset toivovat nimen tulevan unessa raskauden aikana (emolle tai lähisukulaiselle).

118. saamelaiseen nimenantoon kuuluu lapsen pujottaminen ympyräisen koivuvitsan läpi ja nimihelyn (nabma-skiello) sitominen tämän käsivarteen (poika) tai rintaan (tyttö) toivoen lapselle samaa onnea kuin nimen edellisellä kantajalla.

119. saamelaisten mukaan nimikkohaltija ilmaantuu kalanhahmossa (nemo-guale, nimi-kala).

120. saamelaiset vaihtavat nimeä 70 ikävuoteen asti (läpi elämän).

121. marit uskovat oikean nimen tuovan lapselle terveyttä ja menestystä.

122. marit etsivät nimeä kiikuttamalla lasta sylissä, luettelemalla nimiä ja valitsemalla sen jonka kohdalla lapsi käyttäytyy eri lailla.

123. "syntyi poika puolikuinen, kaksiviikkoinen kalevo, ei tietty nimeä panna" (keskosten nimeämisestä).

124. "poika süntü Marjatalla, sen ei tiijetä iseä, eikä varsiten emeä, ei tietä nimiä panna" (orpojen nimeämisestä).

125. "synty tyttö nuorimalla, nuorimalla, pienimmällä, perehen parahimmalla, miksi panemma nimyen, kuvoamma Kullikiksi, ei ole kultia isolla, eikä kultia emolla, eikä kullan kantajoa, miksi nimi, kuksi nimi, ravahkama Raunikiksi, ei ole isällä rahoa, ei ole emolla rahoa, ei rahan kantajoa, miksi nimi, kuksi nimi, luokamapa Luorikiksi, Luorikki hyvä niminen" (oikealta tuntuvan nimen hakemista).

126. "iso kuttu Ilmoriksi, emä ehtopoiaksehe, veljet veittiverraksehe, sisaret sodiporokse" ja "iso kutsuis kullaksesen, mamma kutsuis mansikas, veikkoni vesi-kalaksi, siso kutsuis sirkkuseksi" (lempinimien antamisesta).

127. "hoi on muamoin, kandajoini, magein maijon andajoini, maltoit suaha, maltai nimi panna" (emot perinteisiä nimenantajia).

128. "poigueni, päivyeni, oli miel miul sius miestä loadie, ennätit emäksi virkkoa, kandajoiksi kaiverrella, ole vanha Väinämöni" (nimi annetaan sen jälkeen kun lapsi kutsuu äitiään emoksi ensimmäisen kerran).

129. "Katrina papin panema, Kati mamman herkuttama" (vierasperäisten nimien alkuperästä).

130. mansinaiset kerääntyvät syntymän jälkeen man-koliin (pikku-talo) ja alkavat selvittää kenen sukulaisen henki (lili) lapseen on palannut (syntymän jumalattaren uskotaan hengittävän lilit lapsiin, ensimmäinen lili "naisen hengittämä").

131. mansit pitävät lapsen öistä itkua merkkinä henkisielu lilin saapumisesta (voidaan nimetä). 

132. mansit selvittävät lapseen syntyneen henkisielun (lili) alkuperää nostelemalla kätkyttä ja luettelemalla edesmenneiden sukulaisten nimiä (nimi oikea jos kätkyt vaikuttaa raskaalta tai tuntuu tarttuvan lattiaan). 

133. mansit eivät lausu henkisielujen nimiä ääneen (sukulaisen nimen sijasta käytetään sukulaisuussuhdetta ilmaisevaa sanaa).

134. mansit kutsuvat syntymän jälkeen paikalle vanhan naisen (najt=noita) selvittämään lapsen suojelushaltijan nimeä (noita saapuu lapsen luokse kahden hanhen tai joutsenen siiven kanssa (syntymän jumalattaren lintuja), nostaa viuhkaksi sidotut siivet korkealle ilmaan ja alkaa lausua ääneen haltijoiden nimiä, lapsen suojelijaksi valitaan haltija jonka kohdalla siivet vaikuttavat raskaalta tai tuntuvat liimautuvan käsiin).

135. mansit selvittävät sukulaisen hengen (lili) nimeä asettamalla lapsen kätkyeen, kätkyen polvelle ja luettelemalla mielessä sukulaisten nimiä (luetellaan siihen asti kunnes kätkyt tuntuu raskaalta, nimen selvittäjänä toimii suvun vanhin nainen).

136. mansien luomiskertomusten ensimmäistä lasta kutsutaan nimellä Pikku-jänis-jolla-kurki-reidet.

137. mansien tarinoissa miehet nimeävät pojat ja naiset tytöt (heti lapsen synnyttyä lähdetään viemään lahjoja suvun toteemin pyhäkköön, pojalle toteemin miespuoliselle ilmentymälle, ojka=ukko, tytölle toteemin naispuoliselle ilmentymälle, ekwa=akka).

138. udmurttipari kutsuu toisiaan kiertoilmaisuin ("karhun pää", "uunin patsas").

139. mordvalaiset nimeävät nuorikot uudestaan raskaaksi tulon tai esikoisen syntymän jälkeen (tehdään nimellä sukulaiseksi, pidetään vieraaseen sukuun kuuluvana lapsen syntymään asti).

140. udmurtit kutsuvat naimisiin menneitä naisia syntymäsukunsa mukaan (isän suvun totemistisen kantaäidin nimellä, mies ja ystävät käyttävät etunimeä, muu suku kutsuu miniäksi).

141. samojedinainen menettää vieraaseen sukuun muuttaessaan etunimensä (totemistinen sukunimi pysyy samana, vanhaa etunimeä käytetään oman suvun luona vierailtaessa).

142. "kun ennen olin isäni koissa, isä kuhtu kukkaseksi, emo päivän nousemaksi, veikkonen vein kalaksi, siskoni sini-kukaksi" (lempinimiä).

143. "syntypä tyttö pienemmälle, pienemmälle, nuoremmalle, mikä nimi pantannee, pannaa nimi Palaka, Palaka nimi pahane, pantais Nassu, tullee nauru, Iriska kyläkäviä, Hekka hemmo neitone" (oikealta tuntuvan nimen hakemista).

144. selkuppien nykyisten sukunimien takaa löytyy alkuperäisten totemististen sukujen nimiä (karalkins=qara=kurki, kargachevs=qorqi=karhu, sengepovs=senki=metso).

145. selkupit antavat nimiä lapsen ensimmäisten sanojen tai huutojen (huudahdus qarr=nimeksi qara), syntymäpaikan, syntymän jälkeen nähtyjen eläinten, lapsen piirteiden ja tapojen ja lapselle toivottujen ominaisuuksien mukaan.

146. selkupit luovat nimiä yhdistämällä kuvailevia nimiä ikää ja sukulaisuussuhdetta ilmaiseviin nimiin (selci panis ira, selci panis=seitsemän lettiä, ira=ukko, seitsen-lettinen-ukko).

147. selkupit keksivät nimiä suvun toteemieläimen ominaisuuksista ja piirteistä (tornan omtil topi=vasan sarvien reunus).

148. saamelaiset nimeävät perheenjäsenille porot (poomnik, hirvas tai vaadin, poron kuollessa tai kadotessa nimetään uusi, poroa hoidetaan kuolemaansa asti).

149. hantit antavat kuolleen ihmisen kaimoille uudet nimet (kuolleiden nimistä tulee pyhiä henkisielujen nimiä).

150. kuolleiden sukulaisten nimiä ei lausuta ääneen (toisen tiedon mukaan nimiä ei lausuta ääneen suruajan jälkeen, pyhiä siihen asti kunnes syntyvät uudestaan).

151. udmurtit kutsuvat sairaan lapsen nimen (sielun) vaihtamista sanoin urt-kuton ja lul-uttsan (urt=varjosielu, lul=henkisielu).

152. obinugrilaiset antavat lapsille ja paikoille suvun toteemieläimestä johdettuja nimiä (pidetään onnea tuovina).

153. hantit keksivät nimiä suvun toteemieläimen (peura, majava, karhu) piirteistä ja ominaisuuksista (nimen lisäksi lapsi perii suvun pyhät paikat, tarinat, laulut ja salaisuudet).

154. "se o joku toine semse antamanime sil vaa antanu" (antamanimi=lempinimi).

155. "ei asumuksem mies tarttel liikanimee" (tiloilla sukujen nimet).

156. "silloha niille nimi pantii kuv vietii keväil mettää enskarjasena" (vasikoille suojaava nimi).

157. "tyttölaps ko nimettii sille laitettii neula johokii, et tul kästyöihmine" (pojalle pieni jousi).

158. "Peilikki on aina etummaisena ja Ihana perimmäisenä kun ne kotia tulii" (lehmien luonnenimiä).

159. "siitä tul hoaso, räpäkkö" (jos lapsi on rauhaton nimeä annettaessa).

160. "onhan ne lappalaeset asunna muutamessa paekassa" (nykyisten paikannimien myöhäisestä alkuperästä).

161. "luustakin tekvät hankoja, siitähä se nimesäkki sai Luhanka" (Luhanka=Luuhanka, osa yhdysnimistä kotoperäisiä).

162. "kaigil on omad imed, inmihizil i linduloil" (kaikella nimensä).

163. "lapsille pietti imenaissia" (inkerissä nimijäisiä vuoden vanhana).

164. "näin sureks pittä kazva" (sanotaan nimijäisissä ja kohotetaan lasta ylös).

165. "ain oli hilja, se oli ni kainu hiljain tyttöi" (luonnenimi Hilja).

166. "ne on randalaist, ne kera pytät kalla" (Rantalaiset, sukunimien luomisesta totemistisen ajattelun jälkeen).