SYNTYMÄÄ SEURAAVA AIKA  

1. talvella syntyneelle tehdään lumesta pieni lumi-ukko tai akka.

2. lapsille tuodaan lahjoiksi puu-ukkoja ja akkoja (isovanhempien tuomat halutuimpia).

3. lasten vaipat valmistetaan jäkälistä, puun kuorista ja lastuista.

4. lapsen maitohampaat laitetaan tuleen (Tulen emän uskotaan antavan tilalle uudet).

5. kaksosia pidetään hyvänä enteenä (edustavat ilmaa ja vettä).

6. lapsia kasvatetaan koko suvun voimin (yhteisöllisyys estää epäterveitä vanhemmuussuhteita syntymästä).

7. kätkyeen ripustetaan heiluvia ja säihkyviä esineitä (lapsen ihailtavaksi ja heiluteltavaksi).

8. lapsen "ensimmäisiä" pidetään pyhinä (1. hymy, 1. hammas, 1. sana, 1. askel).

9. lapsen pesuveteen laitetaan kukkia, heiniä, taikakaluja, koivunoksia ja hunajaa (vanhemmat pesevät kasvonsa samalla vedellä, kylvyn jälkeen taikakalut kätkyen alle, vesi puun juurelle).

10. lapsen kätkyeen laitetaan suojelevia karhunkynsiä ja hampaita.

11. lasta imetetään 1-5 vuotiaaksi (rinnasta vierottaminen talvisaikaan).

12. kätkyt kiinnitetään kattoon neljällä nuoralla (pohja suojataan pehmeällä kankaalla).

13. kätkyttä pidetään tulen lähellä olevassa hämärässä paikassa (suojainen ja lämmin paikka).

14. kätkyen alle, pohjalle ja lapsen tyynyn alle laitetaan suojelevia heiniä ja taikakaluja.

15. sairasta lasta pujotetaan onton puunrungon tai koivunvitsoista taivutetun vanteen läpi ("syntyy uudestaan").

16. lapsen pesuveteen laitetaan puiden lehtiä ja heiniä sen mukaan millaista luonnetta tälle toivotaan.

17. lapsen annetaan oppia asioita itsenäisesti (lapsen tehdessä väärin sanotaan "me teimme väärin").

18. lapsia ei koskaan nöyryytetä tai nolata (elävät tunteella ja kokevat kaiken aikuisia vahvemmin).

19. ensimmäisen maitohampaan puhkeamista pidetään suojelushaltijan ilmestymisen merkkinä (tapahtumaa juhlistetaan saunassa).

20. lasta kylvetetään joka päivä parin kuukauden ajan (jotta tottuu elinympäristön muutokseen). 

21. lapsille sidotaan omat pienet vihdat.

22. syntymän jälkeisinä kuukausina järjestetään "lapsenhäät" joissa lapsi julistetaan suvun täysivaltaiseksi jäseneksi (syödään, juodaan, seurustellaan).

23. ensimmäistä maitohammasta pidetään tärkeänä (hampaan huomannut lupaa tai antaa lapselle lahjan).

24. lapselta leikatut hiukset kääritään kankaaseen tai poltetaan (ei haluta käytettävän vahingoittavaan taikuuteen).

25. lapsen tulevaisuutta ennustetaan sen mukaan miten kohtelee lelujaan (jos pitää hyvää huolta uskotaan perustavan perheen).

26. lapsen pään ja niskakuopan muodosta ennustetaan tämän tulevia kykyjä.

27. tyttölapsen hiuksia ei leikata (alkujaan hiukset pyhiä molemmille sukupuolille, pidetään elinvoiman sijana).

28. lapsen ensimmäisistä sanoista ennustetaan tämän tulevaisuutta ja kiinnostuksenkohteita.

29. ensimmäisten kevätsateiden uskotaan edistävän lasten kasvua (kerätään pesuvedeksi, vanhempia lapsia kehotetaan leikkimään sateessa).

30. emon tulee osata päätellä lapsen luonteesta onko tämä poislähtevää vai kotiinjäävää tyyppiä (ei saa pakottaa väärään osaan).

31. lapsen ensimmäiset vaatteet ommellaan vanhempien häävaatteista (rievut, vyö, päähine).

32. lapsen kynsiä ja hiuksia ei leikata ennen kuin tämä alkaa kävelemään tai puhumaan (uskotaan sisältävän elinvoimaa).

33. lapsen luona vierailemista kutsutaan "hampaan kantamiseksi" (mukaan kalakukkoa, kakkaroita, piirakoita, vaatevaraa).

34. lasten kerrotaan tulevan "metsästä", "joen varrelta", "puun alta" (synnytyspaikan mukaan).

35. lapsi makaa ensimmäiset viikot isän valmistamassa tuohivakassa (parhaat vakat punotaan tuohikonttien tapaan).

36. tuohivakan jälkeen lapsi laitetaan katosta roikkuvaan kätkyeen (pohjalle olkia, jalkopäähän kolme "ukonpilvistä kirvonnutta" ukonkiveä, hihnaan tiukuja ja helyjä "joiden kanssa kukaisteloo ja viihtyy").

37. lapselle tuodaan pitovaatetta ja paitavaatetta (kävelemään oppineelle koko vaatekerta, jotta muistaisi vanhempana kuka "toi miula voattiet peällä").

38. sairastelevaa lasta valellaan vedellä, painellaan vanhempien puulusikoilla ja lämmitetyillä kiukaankivillä ja hierotaan keitetyillä koivunlehdillä (parannetaan syntymäsijalla).

39. kävelemään opettelevalle kyhätään elämänlauvat tai reikäjakkara joista lapsi voi ottaa tukea.

40. lapsille valmistettuja leluja kutsutaan kukkasiksi (säilytetään tuohisissa lapinvakoissa ja kukaisskorpissa).

41. vaipoiksi käytetään ohuiksi veistettyjä koivunlastuja, tuohen pehmeää kerrosta ja kuivattua jäkälää.

42. saamelaiset laittavat lapsen komsioon karhunhampaan ja jokihelmen (onnea, terveyttä, helmenhohtavat hampaat).

43. lapsia kannustetaan itsenäisyyteen ja omatoimisuuteen ("jotta pärjäisivät kovissa elinoloissa").

44. isä valmistaa pojalleen vyön tämän täyttäessä 5 vuotta (sisältää tupen puukolle, onnenkaluja ja muuta hyödyllistä, 15-vuotiaana poika valmistaa itselleen aikuisten vyön jonka tulee kestää koko elämän).

45. kätkyen selkänojaan kaiverretaan teeren kuva (unilinnun eli unisielun sija).

46. saamelaisnaisten sarvilakki periytyy emolta vanhimmalle tyttärelle (sarvi valmistetaan ompelemalla kankaan sisään puunpala).

47. saamelaispoika saa nahkavyön, leu´un ja vierkin eli talvilakin pystyessään taluttamaan porohärän jäkälikköön ja solmimaan poronsolmun (8-10 talven ikäisenä).

48. saamelaisen kätkyen (kiedgam) kovertaa isä ja nahoittaa emo (pehmikkeeksi sammalta (punaista pojalle, valkoista tytölle), päänalusiksi untuvaa ja jäniksennahkaa, iloksi ja suojelukseksi helmiä ja helyjä).

49. saamelainen isä veistää lapselle puisia leluja emon laittaessa nukkeja (vanhemmat lapset osallistuvat valmistukseen).

50. saamelaiset lupaavat lapsille poroja (kävelemään opetteleva jo usean poron omistaja).

51. lapsen ikää mitataan sen puun mukaan missä kiipeilee tai missä keinutetaan pienenä.

52. lapsen henkisielua suojellaan hiusten tuloon asti (hengelle valmistetaan piilopaikka missä oleilee hiusten ilmestymiseen asti).

53. lapsista huolehditaan koko suvun voimin (apua antavat isovanhemmat, siskot, veljet, tädit ja enot, isän puolen sukua pidetään vieraampana).

54. lapselle veistetään oma puulusikka ensimmäisen hampaan puhjettua (toivotetaan lusikalla tervetulleeksi suvun tämänilmaisten joukkoon, hampaattomien uskotaan kuuluvan tuonilmaisiin).

55. tyttölapselle hankitaan naimaonnea lähdevedellä kylvettäen ja loihtien "kaksin linnut ilmassa, kaksin kalat meressä, mikäs sinut yksin jättää, eihän sinua yksin jätetä, kyllähän sinut sulhot löytää" (kylvettäjänä toimii lähin naimisissa oleva naispuolinen serkku).

56. selkuppien mukaan maailmanvirran yläjuoksulla kasvaa suuri sembramänty juurellaan pulppuava elämänlähde, oksillaan synnytyksessä avustavia käkiä ja koloissaan syntymistä odottavia sieluja.

57. selkupit uskovat Maan emon (Maan-vanha-nainen) puhaltavan sieluihin hengen auringon ja kuun säteiden avulla.

58. kätkyt veistetään kuusesta tai lehmuksesta ja ripustetaan tukevaan koivuhirteen (pohjalle olkia, pellavakankaita ja suojelevia esineitä).

59. terveenä kasvaneen lapsen kätkyt periytyy lapsenlapsille (sairastelevan poltetaan).

60. lasta pidetään kapalomaisessa koivuntuohivakassa 3 kuukautta jonka jälkeen siirretään kätkyeen (suojelevan koivuntuohen tulee ympäröidä lapsi).

61. emo ja lapsi elävät muista erillään ensimmäiset 3 kuukautta (tuona aikana lasta ei viedä ulos, rajoitukset häviävät ensimmäisen hampaan ilmestyessä).

62. lasta suojellaan vierailta ja näiden katseilta (ensimmäisenä lapsen nähnyt saa kiinnittää tämän auki jätetyn vyön).

63. sairastelevaa lasta sivellään äidinmaidolla (kuivataan pellavaisella kankaalla).

64. lapsen hiukset ja kynnet leikataan vuoden vanhana (laitetaan talteen).

65. ensimmäisten askelten jälkeen leikataan näkymätön nauha lapsen jalkojen välistä (pidetään suvun täysivaltaisena jäsenenä).

66. ensimmäisten sanojen jälkeen keräännytään lapsen ympärille, otetaan tämä syliin ja suudellaan lasta.

67. nopeasti kasvavan tai hampaita saavan lapsen uskotaan tekevän tilaa seuraavalle.

68. lapsen uskotaan kasvavan parhaiten ollessaan emon tai sukulaisten sylissä (sylissä pitäjien ominaisuuksien ajatellaan tarttuvan lapseen).

69. kätkyt valmistetaan ukkosen lyömästä puusta (jos ei löydy tuulen kaatamasta).

70. tyhjän kätkyen keinuttamisen uskotaan vievän lapselta yöunet.

71. aikaisin puhumaan oppivaa lasta pidetään onnekkaana (etenkin jos puhuu ennen kuin kävelee).

72. ensimmäisten askelten jälkeen keitetään jalka eli konttipuuro (paksun puuron uskotaan antavan lapselle vahvat jalat).

73. ainoaa lasta kutsutaan ainoksi, ainikiksi ja ainokaiseksi.

74. lasten toivotaan viettävän paljon aikaa isovanhempiensa kanssa (uskotaan kuuntelevan näitä omia vanhempia paremmin).

75. "laulaupa lapsi syötyöh, itkyö ilmain oltuoh" (ruuan tärkeydestä).

76. itkettäjän vaivaamaa lasta kylvetetään padassa (veteen taikakaluja).

77. itkettäjän valvottaman lapsen tyynyn alle laitetaan suojeleva esine sanoin "makoa kum moatinttsa, veny kun vesihako, elä tiijä tulijista, elä tiijä läksijistä, elä käyjistä käkiejistä".

78. imetysajan uskotaan vaikuttavan lapsen kehitykseen (viisasta lasta imetetään kolme vuotta).

79. syntymäkalvoa (tsiutto) pidetään onnea tuovana (kuivataan ja sidotaan lapsen kaulaan).

80. ensimmäistä kiinteää ruokaa annettaessa hoetaan "tätä on syönyt sukus, heliä heimokuntas, tätä rupie sieki syömäh".

81. rinnasta vieroitetaan laittamalla lapsi kynnyksen toiselle puolelle ja loihtemalla "mene tuonne ja kato ruokas".

82. maidon ehtyessä kävellään ympäriinsä ja lausutaan "ehin ehin ehtynyttä, kahon kahon kadonnutta, pereen pienimmän evästä, ravintoa lapsiraukan".

83. ensimmäistä paitaa puettaessa luetaan "uusi uuveks, voate vanhaks, laps terveheks". 

84. kätkyen veistää lapsen isä tai isoisä (emon isä).

85. kätkyttä ei saa liekuttaa tyhjänä.

86. kätkyen ylitse ei tule ojentaa mitään (pyhä tila).

87. emon suvussa periytyvää kätkyttä pidetään lapselle turvallisena ("kasvahan yhtä hyväksi ihmiseksi ku sukustikin").

88. käytetyn kätkyen taustat tulee selvittää tarkasti (keitä souvatettu, kasvoivatko terveinä).

89. tapaturmaisesti kuolleen kätkyt poltetaan (ei suojellut lasta).

90. kuopuksille ja seitsemänsille lapsille veistetään omat kätkyet.

91. kätkyt kiinnitetään katto-orteen, penkille tai emon sängyn jalvoksiin.

92. kätkyeen panijaisissa ("kätkyeen panijaisiil") isoäiti (emon emo) nostaa pienokaisen tuohivakasta kätkyeen (suvun täysivaltaiseksi jäseneksi).

93. karjalaiset lapset nukkuvat yönsä emon vieressä (suomessa yötä päivää kätkyessä).

94. lasta pidetään kätkyissä 1-vuotiaaksi.

95. lattialla pidettävä jalaskehto myöhäinen euroopan maatalouskansoilta omaksuttu keksintö (saksan sanasta kehton=karsina).

96. omaa perinnettä edustaa kodan orresta roikkuva puusta, tuohesta, päreistä tai kankaasta valmistettu riippukätkyt eli vibukätkyt eli lapsenkori (kankaisissa malleissa lämmin olkisisus).

97. kätkyt ripustetaan lämpimään paikkaan kiukaan päällisen kohdalle.

98. "tuuvitti minun emoni, oven suussa orren alla, kätkyessä vaivasessa, pois on muista lapsistaan" (kätkyen sijainnista).

99. kätkyiksi lasketaan orressa roikkuvat pärekorit, vivun eli kepin päässä keinuvat kangaspussit (valkoista pellavaa), lautalaatikot, kangaspohjaiset puukätkyet, tuohikorit eli vakat, yhdestä puusta koverretut puukaukalot, koivurisujen päällä kodan loitossa keinuvat nahoitetut komsiot ja punotut pajukorit (vanhin malli yksinkertainen rekeen tai selkään ripustettava nahkapussi).

100. sana kätkyt (vatjan tsätsyd, viron kätki, saamen gietka) tarkoittaa lapsen kätkemistä, piilottamista ja suojaamista (muita nimityksiä vakka, kori, kontti, koppa, vasu ja heija).

101. sana komsio tarkoittaa tuohikoppaa (komsa), tuohivakkaa (kompsu), tuohikoria (kompsa), tuohikonttia (kopsa), lappalaiskätkyttä (komsio), pärekoppaa (komssa), vasua (komsane), tuohivakkaa (komse, komsaine), vakkaa (koms) ja kääröä (komps).

102. saamelaiset imettävät lapsia 2-4 vuotiaiksi (maidon ehtyessä annetaan lusikalla paksua poronmaitoa).

103. saamelaisten kätkyt (gietkam) koverretaan puupölkystä ja päällystetään nahalla (alusiksi punaista sammalta tai jäkälää, peitteeksi pehmeä vasannahka).

104. saamelaiset laittavat kätkyeen helistimiä, riekon siipiä ja sarvesta valmistettuja taikakaluja (sukupuolen mukaan).

105. saamelaiset lahjoittavat tytölle vaadinporon heti syntymän jälkeen, toisen ensimmäisen hampaan puhjettua ja myöhemmin vielä kolmannen (vaatimista lisääntyy tytön oma tokka).

106. maitohampaiden vaihtumista luuhampaiksi pidetään tärkeänä vaiheena lapsen elämässä.

107. lapselle voidaan antaa lehmänmaitoa oman maidon ehtyessä (korvike).

108. pienille tytöille sidotaan punaisista kivistä tai helmistä punotut suojelevat nauhat (ranteeseen ja kaulaan).

109. vanhemmille tytöille valmistetaan kaulanauhoja, korvakoruja, paidansolkia ja palmikkoihin kiinnitettyjä riipuksia.

110. naimaikäisille neidoille lahjoitetaan kookkaita raha ja helmikoruja (helinän toivotaan karkottavan vahingollisia henkiä ja houkuttelevan kosijoita).

111. komit laskevat sairastelevan lapsen koivunlehvistä tehdylle pedille (kiz korez, koivun syli) ja sivelevät tätä varovasti vaivaiskoivun lehvillä.

112. lapsen hiuspyörtyäisestä ennustetaan (paikasta, kierteiden määrästä ja suunnasta, myötäpäivään=elämästä myötäistä).

113. lapsen hiuksia ja kynsiä ei leikata ensimmäisen vuoden aikana (myöhemmin leikataan purren, leikkeet talteen).

114. kätkyttä ei lainata vieraille (uskotaan vievän suvusta lapsionnen).

115. luomia eli syntymätähtiä pidetään suojelushaltijoiden olinpaikkoina.

116. luomekkaiden lasten uskotaan kasvavan hyväosaisiksi (eniten onnea tuovat luomet joita ei voi itse nähdä).

117. pojasta tehdään luonnokasta hakemalla vaahtoa myötäpäivään pyörivästä koskenpyörteestä ja loihtimalla "nouse neitinen norosta, hieno helma hettehestä, koskesta kovimmat miehet, väeksi vähän urohon, miehen pienen miehuoksi".

118. kätkyen laittajaisiin kuuluu pitkän taipuisan riu´un (pojalle kuusinen, tytölle koivuinen) tuominen tupaan miesten toimesta, riu´un kiinnittäminen kattoparsien väliin, työn "esteleminen" naisten toimesta, kätkyen nyörien sitominen riu´un päähän, työn "esteleminen" miesten toimesta, kätkyen punnitseminen, kätkyen kiinnittäminen nyöreihin, kolikoiden ja taikakalujen laittaminen kätkyeen ja lapsen tulevaisuuden ennustaminen työn kulusta.

119. kätkyen pehmikkeiksi laitetaan suo tai saraheinää (ei maaheinää, ei olkia).

120. lapsen tyyny valmistetaan linnun höyhenistä.

121. lasta pidetään vakassa ensimmäiset elinkuukaudet mistä siirretään varsinaiseen kätkyeen (kätkyissä vuodesta kahteen).

122. virolaiset sitovat kätkyeen laskettavalle lapselle punaisen villalangan.

123. karjalaiset vyöttävät lapsen punaiseen nimeämisen ja ensimmäisen hampaan puhkeamisen jälkeen.

124. komit tuovat lapselle hammaslahjaksi paidan (vastalahjaksi sininen pellavainen vyö).

125. miehen tulee antaa lapselle lahja tämän ensimmäisen kerran nähdessään ("tai viedään lakki").

126. saamelaiset komsiot periytyvät suvussa (nahoitetaan lasten välillä).

127. sairaan lapsen oloa helpotetaan peittämällä tämän iho savella (poistetaan lämpimällä vedellä).

128. saamelaisten syntymänjumalattaren Mattar-ahkkan (maan-vanha-nainen) tyttärien (Saar-ahkka, luova-vanha-nainen, Joeks-ahkka, jousen-vanha-nainen, Oksa-ahkka, oven-vanha-nainen) tiedetään elävän kodassa naisten puolella (tulisijan kohdalla, oven suulla, maan alla).

129. Mattar-ahkkan tyttäret suojelevat lasta ennen syntymää, synnytyksessä ja syntymän jälkeen (Saar-ahkkan puoleen käännytään raskauden aikana, Joeks-ahkkan uskotaan olevan läsnä synnytyksessä, suojelevan tyttöjä ja välittävän pojat metsänhaltija Leaibeolmaille, Oksa-ahkkan tiedetään suojelevan lapsia kunnes oppivat kävelemään).

130. hantien kätkyenä toimii soikea viistolla selkänojalla varustettu koivuntuohinen vakka. 

131. saamelaiset sitovat komsion nauhaan tiukuja, helmiä ja siella-renkaita (suojelevia siella-renkaita (tsalbmes) annetaan ensimmäistä kertaa nähtäessä, uskotaan saavan lapsen hyvälle tuulelle).

132. saamelaiset uskovat kuolleen lapsen syntyvän takaisin sukuun samana vuonna (tai sen ajan päästä minkä ehti elää).

133. saamelaiset pitävät luomia esivanhempien antamina merkkeinä (luomekkaan lapsen uskotaan elävän pitkän ja onnellisen elämän).

134. saamelaiset luovuttavat suvun sisällä periytyvän suojelushengen (kaddz, seuralainen) lapselle 15-20-vuotiaana (periytyy isältä pojille, emolta tytöille, haltijoista ei puhuta lasten ollessa pieniä, tai "kuolevat nuorena").

135. saamelaisten kaddz-henget ovat eläinhahmoisia (karhu, peura, poro, haukka, koira, made, susi), näkymättömiä, ilmestyvät unissa ja kulkevat mukana kaikkialle.

136. lapselta leikatut hiukset laitetaan talteen (seinänkoloon, lattian alle).

137. lapselle ennustetaan vetämällä hiusta sormien välissä (mihin suuntaan kääntyy).

138. lapsen kynnet ja hampaat haudataan maahan.

139. saamelaiset pesevät lapsen aamuin illoin puolen vuoden ajan (sen jälkeen kerran päivässä, myöhemmin kerran viikossa, toisen tiedon mukaan kolmesti päivässä ja myöhemmin kolmesti viikossa).

140. saamelaiset uskovat lapsen kasvavan sitä nopeammin mitä useammin pestään.

141. saamelaiset imettävät lasta 1-3 vuotta.

142. saamelaiset keräävät keväisin rahkasammalta lapsen komsiota varten (4-5 säkillistä, kuivataan vähintään kuukausi).

143. saamelaiset laittavat pojalle punertavaa, tytölle valkeaa sammalta (sammalten päälle riepuja, päänaluseksi jäniksennahka).

144. lapsi lasketaan komsioon pieneen paitaan tai huiviin käärittynä (rievut käännetään lapsen päälle, toisen tavan mukaan kääritään alasti jäniksennahkoihin).

145. komsion palmikoituun nyöriin ripustetaan helmiä, nappeja ja renkaita ("katseltavaksi ja sormeiltavaksi", uskotaan suojelevan lasta kunnes saa ensimmäisen hampaansa).

146. komsiota roikutetaan kodan ruoteesta pystyviistossa asennossa (kävellessä sylissä tai selässä, levättäessä puuta vasten tai oksassa, ajettaessa emon ahkiossa).

147. saamelaiset eivät tuhoa komsioita (pidetään maanjumalatar Mattar-ahkkan antamina, käyttökelvottomat jätetään lahoamaan).

148. saamelaiset ompelevat lapsen vaatteet pehmeästä vasannahasta (tytölle punainen lakki, pojalle sininen).

149. kuolleen lapsen vaatteet poltetaan.

150. saamelaiset pureksivat pienten lasten ruuan valmiiksi (etenkin lihan).

151. saamelaiset viettävät ensimmäisen hampaan puhkeamista hakemalla istukan haudalle syntymän jälkeen pystytetyn kepin ja tuomalla sen syntymäsijalle (toisen tavan mukaan käydään sitomassa koivuun punainen kangas).

152. lapsen kynsiä ei leikata ennen kuin tämä oppii kävelemään.

153. kävelemään oppinut viedään seisomaan syntymäsijalleen.

154. saamelaislasta neuvotaan hautaamaan maitohampaat kodan viereen.

155. inarinsaamelaiset pesevät lapsen kahdesti päivässä (2kk), kerran päivässä (6kk) ja myöhemmin kerran viikossa (pesuvedet korkealle ilmaan).

156. saamelainen isä kovertaa lapselle komsion jonka emo nahoittaa ja viimeistelee (komsioon suojeleva villalangan kappale).

157. lapsen ensimmäinen maitohammas laitetaan seinänrakoon oven lähelle (hampaan huomannut lupaa lapselle poron).

158. saamelaiset muistelevat syntymää vierailemalla lapsen syntymäsijalla.

159. kolttasaamelaiset laittavat komsioon kolikoita ja neuloja (sukulaisten tuomat helmet, tiu´ut, kolikot ja verkapalat komsion nauhaan).

160. saamelainen isä lahjoittaa lapselle vaatimen ensimmäisen hampaan puhjettua.

161. itkevän lapsen uskotaan kasvavan rohkeaksi ja työteliääksi.

162. lapsen myssyyn jätetään aukko pään pehmeälle kohdalle (sulanen, soddaz, ommellaan umpeen ensimmäisen hampaan puhjettua).

163. saamelaiset isoisät veistävät lapsille leluja (isoäidit osallistuvat hoitoon).

164. saamelaiset kutsuvat tyttöä männäksi (10-vuotiaaksi), sen jälkeen pärdniksi (pärdni-iässä aletaan punomaan jännerihmaa ja vartioimaan vaatimia, samanikäiset pojat opettelevat heittämään suopunkia ja siirtämään hirvasporoja).

165. saamelaiset saavat oman koiran 12-vuotiaana (nimikkopentu), paimentavat täysikokoisia poroja 16-vuotiaana ja kesyttävät itselleen ajoporon 17-vuotiaana. 

166. saamelainen lastenkasvatus perustuu rakkauteen, vapauteen ja yhteisöllisyyteen (lapsen ympärillä joukko aidosti välittäviä ihmisiä jotka tukevat ja kannustavat, vrt. rahalla palkatut hoitajat ja opettajat).

167. saamelainen lapsi oppii asioita vapaaehtoisesti, omaan rauhalliseen tahtiinsa ("oppii kun kasvaa", vrt. tyrkyttämiseen ja pakottamiseen perustuva oppivelvollisuus).

168. saamelaiset kutsuvat perheen eläinhahmoisia suojelushaltijoita kaddzeiksi (kaddz-henget jaetaan lapsille aikuisuuden kynnyksellä, kaddz-eläimiä ei vainota tai syödä). 

169. saamelaisten mukaan unessa nähty kaddz-henki lupaa lapsen syntymää tai sukulaisen uudestisyntymää.

170. lapsen ensimmäistä hymyä ja naurahdusta pidetään tärkeinä (uskotaan "tulleen ihmiseksi").

171. yöhaltijaa hyvitellään leikkaamalla villaa kattohirren alla ja lausumalla "kukkaseni, kuutomaiseni, kultaiset sarvuot, ota oma hyväsi, anna lapselle terveys".

172. sairasteleva lapsi viedään saunaan, pujotetaan silmukan läpi ja loihditaan "kust olet tullut, sinne mänekin, kun olet tuulest, niin mää tuuleen, kun olet maasta, niin mää maahan, kun olet veestä, niin mää veteen, kun olet ihmisist, niin mää ihmisiin".

173. sairasta lasta valellaan vedellä, roikutetaan jaloista ja hoetaan "ajaks tarpeeks, ijäks terveeks".

174. lasta kylvetettäessä loihditaan "luotto luokse luottisko, veresi vieressä maatkoo, haltiasi hallitsako".

175. selkuppien mukaan suvun syntymättömät jäsenet "piilottelevat pikkulintuina elämänpuun oksilla mistä kotka ajaa nämä maan päälle" (kätkyihin ja hautarakennelmiin kotkansulkia).

176. udmurtit kasvattavat lapsia koko perheen voimin ("huolella ja lämmöllä", mies kuuntelee naista lapsiin liittyvissä asioissa).

177. udmurtit pitävät liiton ulkopuolella syntyneitä lapsia hyvänä enteenä (kertovat naisen hedelmällisyydestä).

178. sairastelevaa lasta kylvetetään pajuista sidotulla vastalla sanoin "oo sie vaival, laps tule terveheks" (siirretään vaiva lapsesta vastaan).

179. pojasta tehdään luonnokasta pesemällä tämän päätä ja rintaa myötäpäivään pyörivän koskenpyörteen vaahdolla ja loihtimalla "koskesta kovimmat miehet, väeksi vähän urohon, miehen pienen miehuueksi".

180. lapsesta tehdään unennäkijää ottamalla kolme kivensirua märkänä olevasta kalliosta ("itkevä kivi") ja laittamalla ne lapsen tyynyn alle.

181. lapsen luontoa nostatetaan pesemällä tätä "itkevän kallion" kyynelillä, koskenvaahdolla tai "kiehuvan lähteen" vedellä, menemällä alasti kalliolle ja pesemällä lapsen päätä kallion päälle jääneellä vedellä tai hieromalla yhteen kahta ukkosen kaataman puun palasta.

182. lapsen luontoa nostatetaan sanoin "nouse luontoni lovesta, haon alta haltijani, luonani lovehtimahan, kanssani karehtimahan", "nouse luontoni lovesta, syntyni syvästä maasta, ison luonto, eukon luonto, siihen luontoni omani" ja "luontoani nostattele, haltijaani haastattele, luontoni kiven kovuinen, karvani rauan karkeainen". 

183. "ajastaaha ne tekköö kumpooki, toeset kävelöö ennej ja toeset ruppee huastelemmaa", "se ruppee puhhuun sillonko käveleenki ettei jääp puhe anturan alle" (uskomuksia).

184. "seitsemää vuotee ast pittää lasta akkiloija veest ja tulest" (suojella vedeltä ja tulelta).

185. poikia kehotetaan sitomaan vyönsä aina kun lähtevät ulos tai kun taloon tulee vieraita (suojelevia).

186. kätkyeen laitetaan punaisia nauhoja, kiviä, päreenpalasia, liinoja ja ukonvaajoja (kivikirves).

187. pojan kätkyen ääreen laitetaan jousi ja nuolia, tytön kätkyeen puusta veistetty kiiruna.

188. sairastelevaa lasta kylvetetään sanoin "luovu pois luomaton, erkane pois nimetön, tyttärestä suojattomasta, lapsesta viattomasta", "luo lapsi luonnollesi, syö syöjäsi, näe näkijäsi", "luo lapsi luonnolleen, elolleen entiseksi, muodolleen muinaiseksi" ja "luonto luokse tulkoon, veresi vieressä maatkoon, haltijasi hallitkoon".

189. kalpeita lapsia pidetään haltijattomina ("ihminen haltijaton, valkeaverinen, pidä luontosi luona, haltijasi harteillas, onni omassa sijassas").

190. punaposkisuutta ja punakkaa ihoa pidetään terveyden ja suojelushaltijan saapumisen merkkeinä.

191. hampaatonta lasta suojellaan laittamalla alleen punaista lankaa.

192. lasta ei viedä ulos ennen ensimmäisen hampaan puhkeamista (pidetään haltijattomana).

193. hampaattomana kuollut haudataan onttoon puuhun (Maan emon antama hautapaikka).

194. hampaiden puhjetessa suoritettua kylvettämistä kutsutaan hammassaunaksi (kylvettämällä halutaan lievittää lapsen kipuja, "emo lämmittäisi vaikka kehrävarrella sen saunan"). 

195. hammassaunaan kuuluu kylvettäminen ja vyön, pannan, rihman tai nauhan kietominen lapsen vyötäisille (tytölle huivi ja pellavarihma, "pankaa vyö vyölle, kun on hammas suussa, haltija päällä", "kun on hammas suussa, on haltija päällä, ei säikynnät tartu").

196. lapselle tuodaan lahjoja ("hambahia") ensimmäisen hampaan puhjetessa (samalla lahjotaan lapsen nimikkopuu ja eläimet).

197. hammaslahjat yritetään sujauttaa lapsen kätkyeen salaa (toivoen lapselle nopeaa kasvua).

198. hammaslahjoiksi tuodaan riipuksia, poroja, kangasvöitä ja paitoja.

199. hampajaisissa voidaan polttaa jotain lapselle kuuluvaa (toivotaan hammaskipujen palavan samalla).

200. miehet eivät osallistu hampajaisiin (heittävät lahjat kynnykseltä).

201. karjalaiset tuovat hammaslahjaksi hauen (hauen luut ja hampaat väkeviä taikakaluja).

202. virolaiset toivottavat hamba-rahaa antaessaan "kauniita hampaita".

203. udmurtit tuovat hammaslahjaksi kolikon tai tulukset (ojennetaan hihan tai kankaan välityksellä). 

204. hammasporoiksi (pannalda) annetaan vasoja ja vaatimia (antajina vanhemmat ja lähisukulaiset).

205. saamelaiset ompelevat lapselle myssyn johon jätetään aukko pään pehmeälle kohdalle (ommellaan umpeen hampajaisten yhteydessä, suojelushaltijan saapumisen jälkeen). 

206. saamelaisten siella-rengas (calbme-siella) annetaan ensimmäistä kertaa lasta nähtäessä (ripustetaan komsioon tai sen nauhoihin, uskotaan tuovan lapselle onnea ja suojelusta, poistetaan ensimmäisen hampaan puhjettua).

207. komsion päälle kiinnitetään 1-3 pituussuunnassa kulkevaa nauhaa (joista keskimmäinen tärkein).

208. kuolansaamelaiset lahjoittavat lapselle poroja, huiveja, vaatekappaleita, renkaita, tiukuja, verkapalloja ja nappeja (korulahjat komsion nauhaan). 

209. siella-renkaat suojelevat ihmisiä läpi elämän (roikutetaan kodan katosta pyhän kuun aikana, sidotaan kannukseen, kannetaan mukana, kiinnitetään vaatteisiin, annetaan uuden kiviseidan ensimmäiseksi lahjaksi (vrt. lapsen ensimmäiseksi), morsian katsoo miehen sukua renkaan läpi, naiset katsovat metsästä palaavia karhunpyytäjiä renkaiden läpi).

210. maidon antamisen uskotaan vaikuttavan lapsen kätisyyteen (vasemmasta rinnasta=vasenkätinen, oikeasta rinnasta=oikeakätinen).

211. yskää poistetaan kylvettämällä lasta sanoin "mää yskä ympär kyllää, anna ukkoloin rykkii, partasuihe paukutella, kiukuval kilkutella, pois miun piijastain" (pesuvesi lauteiden alle tai kiukaalle).

212. korvasärkyjä lievitetään imettämällä lasta.

213. käsien, jalkojen ja vyötärön ympäri meneviä koruja ja vaatteita pidetään suojelevina ("eläviä", "osa ihmistä").

214. nenetsit pitävät lasta tuohisessa kopassa jonka pohjalle vuollaan lahopuusta kosteutta imeviä lastuja (ympärille tuohipeite ja jäniksennahka).

215. nenetsit imettävät lapsia pitkään (jopa 12-vuotiaiksi).

216. lapset viedään koskettamaan perheen pitämyspuuta (käden tulee koskettaa puuta, oksien annetaan hyväillä lapsen kasvoja).

217. saamelaisten syntymänjumalattaren Mader-ahkkan uskotaan ottavan lapsen sielun vastaan Maailman-mieheltä ja välittävän sen tyttärilleen (Sar-ahkka luo sielulle lihan ja valvoo synnytystä, Jux-ahkka välittää poikalapset metsänhaltija Leibolmain suojelukseen, Ux-ahkka vahtii kodan suulla, katsoo lasten perään ja varjelee kaatumisilta).

218. karjalainen lastenkasvatus perustuu hellyyteen, huolenpitoon ("lämmin kyly ja pehmeä vassan lehti"), kehumiseen, tukemiseen ja puolustamiseen ("omoa puolussa hos suuta veärissä").

219. lasten tiedetään perivän tapansa vanhemmiltaan ("mitä isä ikäh, sitä poika polveh").

220. udmurtit leikkaavat lasten kynnet käsin tai puremalla (leikataan lapsen opittua puhumaan).

221. lapsilta leikatut kynnet laitetaan talteen, poltetaan tai lasketaan maahan paidan läpi (säilytetään povessa tai pussissa).

222. lapsen hiuksia ei leikata ennen kuin tämä oppii puhumaan (toisen tiedon mukaan ensimmäisen elinvuoden aikana).

223. marit eivät leikkaa lapsen hiuksia kahden ensimmäisen elinvuoden aikana.

224. virolaiset eivät sui lapsen hiuksia ensimmäisen vuoden aikana.

225. udmurtit kutsuvat ulkopuolisen henkilön (orom, opom) suorittamaan ensimmäisen hiustenleikkuun (leikkaa tupun hiuksia keritsimillä ja käärii sen valkoiseen liinaan, lopuksi ruokaillaan yhdessä ja pyydetään lapselle terveyttä, vastalahjaksi oromia aletaan pitää sukulaisena).

226. sairasteleva lapsi viedään mäen pohjoispuolella kasvavan koivun luo ja loihditaan "Metsän tyttö, Metsän akka, Metsän pienet piikaset, hoiva sulle, hoiva mulle" (toistetaan sama kahden koivun luona ja poistutaan taakse katsomatta).

227. sairaan lapsen navan päälle ripotellaan siemeniä.

228. kävelemään oppimisen viivästyessä lapsi viedään pellolle istumaan, kaivetaan ympärilleen vako, sirotellaan päälleen pellavan tai hampun siemeniä ja loihditaan "kanep kazuma, laps laduma" (hamppu kasvakoon, lapsi juoskoon, toisen tavan mukaan lapsi viedään oksan haarojen läpi).

229. erzalaiset kuljettavat itkevän tytön koivun oksien välistä ja lausuvat "pyhä puu, viherä koivu, ota lapselta itkunsa, poista se hänestä, anna terveyttä" (pojan tammen oksien välistä, sanojen jälkeen ripustetaan lapsen vaate puuhun ja mennään pois).

230. maitohampaat heitetään tuleen, lyödään tervaskantoon tai haudataan maahan.

231. hampaita kutsutaan luuhampaiksi, hietahampaiksi, kultahampaiksi, rautahampaiksi, hopeahampaiksi ja lylyhampaiksi.

232. lapsen pesuveteen laitetaan koivunlastuja, lehtiä, ruohoja, hopeaa, sormuksia, tervaa, rahoja, hiiliä ja mustaa villaa (tytölle mahlaa tai hunajaa).

233. pesuveteen laitettujen esineiden toivotaan suojelevan lasta ja vaikuttavan tämän luonteeseen.

234. lapsia voidaan kylvettää useita kertoja päivässä (joka kylpyyn keitetään ja valmistellaan "uusi vesi").

235. käytetty pesuvesi heitetään hangelle tai "puhtaalle paikalle".

236. liiviläiset kaatavat pesuvedet kuoppaan.

237. virolaiset heittävät pesuveden syrjäiseen paikkaan, onnenpuun juureen, seinälle, korkealle ilmaan tai aurinkoa vasten (vedestä pidetään tarkkaa lukua koska sisältää osia lapsesta). 

238. tytön pesuvesi laitetaan lehtipuun juureen tai hajalleen ilmaan (toivoen monia kosijoita,"tulge siit kossilassed, tulge sealt kossilassed").

239. pojan pesuvesi laitetaan kasvavan puun juurelle (toivoen nopeaa kasvua). 

240. saamelaiset kaatavat pesuveden maahan kahteen koivuun solmitun punaisen kankaan läpi (lapsen toivotaan "kasvavan kuin koivu, olevan terve kuin punainen").

241. saamelaiset laittavat lapsen pesuveteen suoran ja vanteeksi taivutetun koivunoksan, vievät lapsen vanteen läpi ja toivovat tämän tulevan "vahvaksi ja terveeksi kuin koivu".

242. kaksoset saanutta naista pidetään "pyhempänä kuin pyhät miehet" (ei kumarra ketään).

243. lapsen ensimmäisiä riepuja ei kuivateta ulkona (sairauksien henkien pelätään pääsevän vaatteiden kautta lapseen).

244. lapsen kätkyeen laitetaan mytty emon synnytyspaidan helmoista ja synnytyksessä käytetystä vastasta (onnea tuomaan).

245. esikoisen paitaa säilytetään niin kauan kun halutaan lisää lapsia (toisen tavan mukaan kierrätetään nuoremmille).

246. obinugrilaiset valmistavat lapselle päiväkätkyen ja yökätkyen (kootaan tuohilevyistä, koristellaan kaiverruksin, päiväkätkyeen viisto selkänoja "jotta lapsi voi maata istuen").

247. obinugrilaiset kantavat kätkyttä selässä (leirissä kodan katossa olevaan koukkuun).

248. "Unoi ulkont kysy, alta ikkunan anoi, onko teille nukkuvaista, vakahaista vaipuvaista, miul on sulka suppuses, mill mie voijan nuoren silmät, vaivutan vakahan silmät" (sulka unenhaltija Unoin apuvälineitä).

249. marit ompelevat lapsen vaatteisiin karhun tai ilveksen kynnen, kaurisimpukan kuoria, helmiä, hopearahoja ja värikkäitä nauhoja (paidan selkäpuoli koristellaan suojelevin tähti ja siksak-kuvioin).

250. marit laittavat lapsen kaulaan pyhitetyn puunpalasen (synzä vatsmy, uskotaan suojaavan vaaroilta ja salamaniskuilta).

251. mordvalaiset laittavat lapsen kaulaan linnunluun tai lähisukulaisen hiuksilla täytetyn kolmiomaisen riipuksen.

252. udmurtit ripustavat poikalapsen kaulaan tai oikeaan rintaan sukuhaltijan tunnuksen (vorsud, metallinen rengas).

253. udmurtit ompelevat tytöille rintojen kohdalle "onnen tähdet" (ranteisiin ja hiuksiin punaista lankaa).

254. marit imettävät lasta vuoden päivät jonka jälkeen hoito siirtyy isovanhemmille ja vanhemmille sisaruksille.

255. marit punovat lapsen kätkyen (sipka) niinestä (roikutetaan orresta, peitetään suojelevalla liinalla).

256. marit ompelevat lapsen paidan kaulukseen villatupsuja ja kolikoita (ranteeseen suojeleva rengas).

257. mordvalaiset ripustavat isän valmistaman kätkyen vanhempien vuoteen viereen.

258. udmurtit punovat lapsen kätkyen (köky) niinilevyistä ja vitsoista (ripustetaan orresta, köysi liekuttamista varten, päälle suojeleva peite).

259. udmurtit kantavat rintalapsia kevyemmällä niinivakalla (mutsko).

260. udmurtit koristelevat lapsen paidan rintahalkion tupsuin ja kirjailuin (lakkiin kaurisimpukan kuoria, rahoja, nappeja ja helmiä).

261. samojedimiehet riemuitsevat poikalapsesta, naiset piikalapsesta.

262. marit pesevät tytöltä ensimmäisenä kasvot ja pakarat, pojalta selän.

263. udmurtit uskovat kylvettämisen edistävän lapsen kasvua ja kehittävän vartalon muotoja (ihoa pehmitetään äidinmaidolla, taipeisiin sirotellaan tuhkaa tai kuusen siitepölyä).

264. nuorinta lasta kutsutaan kuopukseksi, kaaliaiseksi ja ehtoolapseksi.

265. "vihan lehti viruttamaan, koivun oksat korottamaan, seiten kuisna seisomaan, kaheksan kuisna käymään" (kylvetyssanoja).

266. sairasta lasta kylvetetään sanoin "tule löyly voiteheksi, kasva lämmin hauteheeksi, vihdan lehti viruttamaan, koivun oksa korottamaan, sauvut sauman sammaleita, kihnukset kiukoon rakoon, mene yskä ykkölään, avan tauti akkalaan, lyö löyly löyhöttele, pahat puskat poistele".

267. tytölle lyödään seinään puukko naimaonnea tuomaan (ei siirretä ennen kuin löytää rakkaansa).

268. samojedit laittavat lapsen ensimmäisen maitohampaan tuleen.

269. kolttasaamelaiset antavat lapselle hammasvaatimen (painn-aldun) ensimmäisen hampaan ilmestyessä.

270. nenetsien jumalatar Ya-miunia suojelee raskaana olevia naisia, seuraa ihmistä syntymästä kuolemaan, johdattaa sielut tämän ja tuonilmaisen välillä kulkevista ovista (po) ja vastaa sielujen jälleensyntymisestä (pidetään syntymän, kohtalon, hedelmällisyyden ja maan jumalattarena).

271. nenetsit ajattelevat Ya-miunia "kohtuna mistä sielut tulevat ja minne kuollessaan menevät".

272. obinugrilaisten syntymänjumalattaren Kältas-ankin tiedetään varjelevan synnytystä, suojelevan raskaana olevia naisia ja antavan lapselle yhden sieluistaan.

273. hantit ripustavat Kältas-ankin lahjat jumalattaren pyhään puuhun koivuun (huiveja joiden kulmissa hopearahoja). 

274. Kältas-ankin kodassa tiedetään roikkuvan seitsemän kätkyttä joita jumalatar soudattaa (lapsen ilt eli hahmosielu syntyy seitsemännellä heilautuksella, kätkyen kumoon meneminen huono enne).

275. Kältas-ankia kuvaillaan "selkävoimaa jatkavaksi, rintavoimaa jatkavaksi naiseksi".

276. hantit kutsuvat Kältas-ankia apuun vaikeissa synnytyksissä (kiitokseksi luvataan arvokkaita lapselle valmistettuja vaatteita jotka puetaan pienokaiselle vain kerran).

277. Kältas-ankin uskotaan keinuttavan lapseen hengen eli lilin (lilit jälleensyntyviä sukulaisten sieluja, jälleensyntyminen kestää saman ajan minkä ihminen eli, vain niiden sielut syntyvät uudestaan jotka muistetaan, ihmisten muistoa pidetään yllä lauluin ja tarinoin).

278. kykyä solmia solmuja pidetään tärkeänä vaiheena lapsen elämässä (aletaan kohdella suvun täysivaltaisena jäsenenä).

279. Kältas-ankin pyhäkössä tiedetään pidetyn kultaista tai hopeista patsasta jossa nainen pitelee sylissään yhtä tai kahta lasta (perinteinen lasten määrä).

280. mansit kuvailevat Kaltesia "nuorena naisena jonka palmikot ovat kuin elävä sopuli, kuin elävä majava, jonka toista palmikkoa sopuli nousee ylös, toista majava laskeutuu alas".

281. Kaltesia pidetään yhtenä obinugrilaisten luojahengistä ("kun kultainen Kaltes levitti palmikkonsa valuivat ne kuin yksisuinen seitsen-Ob, syntyi yksisuinen seitsen-meri, palmikoistaan levisi päivä ja niistä syntyi kuutama").

282. hantit kuvailevat Kältasia "sopuliturkkiin pukeutuvaksi vanhaksi eukoksi" (jumalattaressa ruumiillistuu naisen elämänvaiheet).

283. Kältasia pidetään lapsionnen antajana ja lapsen elämänjuoksun määrääjänä (kältas tarkoittaa herättäjää, synnyttäjää, luojaa).

284. mansit uskovat Kaltesin auttavan raskaana olevia ja synnyttäviä naisia (lahjoiksi naarasporoja ja huiveja).

285. Kältas-ankin tiedetään merkitsevän lapsen elämän suunnan "kultakirjaimiseen seitsen-oksaan, kultapiirtoiseen seitsen-oksaan". 

286. hantit puhuttelevat Kältasia "keskiyön kestitysuhrisena vaimona" (ennen synnytystä annettu ruokalahja) ja "koittavan aamuruskon veriuhrisena vaimona" (syntymäveri).

287. Kältas-ankin apuun turvaudutaan vaikeissa synnytyksissä, lasten sairastellessa ja tiedusteltaessa mille haltijalle lapsi tulisi pyhittää. 

288. Kältasin lahjat ja rukoukset esitetään auringonnousua kohden (pitkistä palmikoistaan kerrotaan leviävän päivän).

289. sairastelevaa lasta kylvetetään sanoin "pois pahat pakenemaan, pois liijat liikkumaan, lapsesta viattomasta, kiven mää kirjavan sisään, paaen mää paksun lappeaan, honkajuurien lävitse".

290. "lämmitä metonen sauna, metoisilla metsän puilla, kohehilla koivuloilla, taita vasta villavoinen, kohehista koivuloista, millä voia voikkavia, parantelen parkuvia, tien sisästä terveheksi, alta aivan terveheksi, keskeltä kivuttomaksi, peältä tuntemattomaksi" (lapsen parantamista).

291. lasta loihditaan itkemättömäksi painamalla päätään syntymäsijalle sanoin "sev verran sie itke kuin tämä mua itkee".

292. itkevää lasta rauhoitellaan painamalla jalkapohjiaan lämpenevää kiuasta vasten ja lausumalla "sev verran sie itke ku teä kiukaa".

293. itkevän lapsen päätä painetaan rintaa vasten ja loihditaan "metsän puut itkemään, miun lapsen makkaamaan".

294. "siintä kielsi miun emoni, ja varoitti vanhempani, torumasta toisen lasta, eipä ennen miun emoni, ei torunut toisen lasta, niin kuin nyt nykyiset vaimot, nuo toruvat toisen lasta, toisen vaarin vaalimia" (joka perheellä omat tapansa).

295. obinugrilaiset kiinnittävät tyttöjen hiuksiin linnunhahmoiset kassanpääkorut (lettien päihin, puiset, luiset tai metalliset, sorsa, korppi, harakka).

296. kassanpääkorujen uskotaan elävän ja toimivan lasten suojelijoina (suojelus tai toteemieläinten kuvia, toisen tiedon mukaan jälleensyntyvien henkisielujen sijoja).

297. hantit kutsuvat syntymänjumalatarta nimin Puyes ja Ihmisiä-luova-puyes (antaa lapselle sielun (ilt) ja auttaa vaikeissa synnytyksissä).

298. hantinoitien (najt) tiedetään matkustaneen Puyesin luokse "läpi seitsemän meren, läpi seitsemän koivikon" (kodassaan seitsemän kätkyttä joissa keinuttaa syntyviä sieluja).

299. Puyesille uhrataan kirjavia naaraseläimiä, kirjavia kankaita, huiveja joihin ommellaan tiukuja ja helmikoristeisia palmikkonauhoja (eläimiä ei surmata (elämän jumalatar) vaan elätetään vanhoiksi ja korvataan uusilla luonnollisen kuoleman jälkeen).

300. Puyesille valmistettuja huiveja kohdellaan pyhinä (säilytetään tuohisissa vakoissa, kuivataan huolellisesti jos pääsevät kastumaan).

301. saamelaisnaiset riisuvat vyönsä ja kauluksensa kuukautisten ajaksi syntymänjumalatar Sar-akan kunniaksi (kuukautisten loputtua pestään pää kattilassa tai purossa).

302. syntymänjumalatar Sar-akalle pyhitetyt lahjat lasketaan tuleen (asustaa tulisijan alla).

303. saamelaiset laittavat pojan syntymäpuuroon pienen jousen (toisen tavan mukaan kätkyeen).

304. saamelaiset kutsuvat maanjumalatar Madder-akan toista tytärtä Juks-akaksi ja Jiukom-akaksi (hoitaja-akka, pidetään poikalasten suojelijana) ja kolmatta tytärtä Uks-akaksi (asuu ovi-aukon (uks) alla, suojelee kotaan käyviä, vartioi lasta syntymän hetkellä ja varjelee lapsen askeleita).

305. saamelaiset uhraavat Uks-akalle kodan ovi-aukon kohdalla (lahjat verettömiä, elämän jumalatar).

306. "vieras eukko kun venakko, emon paitoi paneepi, emon vöihen vyöteleepi, ei sano emo sanoilla, lausu euko lausehella, käse joukon käskylöillä, sanoo vieraan sanoja, käsköö käärmeen tavalla" (emon sanat=rakastavat sanat).

307. "ei ne vaali kaikki vaimot, niiku vaali miu emoni, hiä vast siit vasite vaali, vaali vanhemman tavalla" (emon rakkaus muistetaan).

308. "ei ne vaali kaikki vaimot, niiku vaali miu emoni, yhtenä kesossa yönä, kapaloi kaheksin rievuin, kuusin rievuin kuivaeli, pesi viijellä vedellä, suoveellä, maaveellä ja kahella kaivoveellä, jokiveellä viiennellä, pesi pienen piikajaisen, sukukunnan kukkaiseks, heimokunnan herttaiseks" (lapsen liittäminen sukuun).

309. "ei ne vaali vaimot kaikki, kaikk ei ilmiset imetä, niinku vaali miun emmoin, hän vast vasite vaali, hän vaali vanhemman tavalt, kolmest kesois yössä, kolmest juella juoks, kanto vettä kappasella, kippasella kiiätteli, hän pes pientä poikajaas, suovetosin, maavetosin, lähe lämpymin vetosin, rievuin kuusin kuivajeli, kapaloi kaheksin rievuin, rikk on rinnan imetti, halk imetti hartijaas, vieretti poset verevät" (vaalia vanhemman tavalla).

310. "mie laulan lapsen virren, likav virren liirittelen, laulan mie on lapsellein" (kehtolaulut lauletaan hitaasti rauhallisella nuotilla). 

311. "laps liekku, lintu liekku, karjalan katajapuussa, omav veikon vemmelpuussa" (puut lasten liekutus ja leikkipaikkoja, vemmel=oksasta taivutettu vanne).

312. "tule Uni-ukko tänne, saa, tänne uni-savotta, tuo unta tullessais, kuro kii siit lapse kulmat, sio silkki-nauhoillais, tuo unta tullessais, punasess pussissais, sinisess taskussais", "tule nukku noapurista, torkku toisest talost, nuorii nukuttammaan, vakahaista vaivutella, sio kiin teän lapsen silmät, kuro kiin teän lapsen kulmat, sio silkkinauhoillais, kuro kultarihmoillais" (unenhaltijan kutsusanoja).

313. "Uni ulkonta kyssyy, unen poika porstuasta, onkos tuutuu tuvassa, onkos lasta kätkyessä, miun tuppaan tullaksein, kätkyveen käyäksein, lapsen pienen peitteheen, ja vakahaisen voattehiin" (unenhaltijan sija).

314. "Heikkisein, herttasein, käy nyt kätkyen tekkoon, älä tee kovast puusta, kova puu komahtelloo, älä tee lahost puusta, laho puu lamahtelloo, tee sie puusta pehmeästä, tuo sit liekku leppiästi" (pehmeitä puulajeja haapa, leppä, paju ja kuusi).

315. "la mie koitan liekuistain, kiusaelen kiekuistain, onkos liekku leppiäinen, vain on liekku kankiainen, kuin on liekku leppiäinen, siit on velloin tekemä, alus ainoin panema, selkäpuu seäin tuoma, a kuin on liekku kankiainen, siit on vierahan tekemä, venäläisen vestelemä" (kätkyen tulee olla lähisukulaisten valmistama).

316. itkeväistä lasta kylvetetään sanoin "mie kylvötän yöitkuu, liijan itku liikutosta, kulmii kukitan, pölkyn piän pyörimään, silmiis vipajammaa, jo itku pois lapseest".

317. itkeväistä lasta rauhoitellaan pujottamalla tätä renkaaksi taivutetun vitsan läpi ja loihtimalla "pujotan yöitkuu, piätä pyörivää, pujotan, jot pois männöö, pois mie pujotankii, sijallee seisomaa, kohallee katsomaa" tai "mie pujotan yö-itkuu, päivä-nauruu, pujota nyt poislähtöö".

318. lasta nukutetaan sanoin "kissan unet, koiran unet, peälle unes ommais vielä".

319. "ossais miu emmoin, ossais omenat tehhä, tarkkas taimet kasvatella, ei osant omenilleen, osant ei ossaa luuva, ei tarkant taimelleen, tarkant ei tajjuu panna, pan puill pyöriville, veräjille viereville, varvoille vapiseville, lehtilöill liekkuville" (lapsia ei saa jättää yksin nuoruusikään tullessaan).

320. "öksyt emollisetki, haihtuut haltiallisetki, eihä tuota outo olne, outo olne, liika liene, jos mie emoton öksyn, jos mie haihun haltiaton, jos mänen pilalle piika" (emon tuen tärkeydestä).

321. "hyv on lassa lapsen olla, tiiv on piian pikkaraissa, kuin on vanhemmat varana, kuin on vellot vierukkeena, ei oo huolta eikä mieltä, ajatosta eisinkää, iso huolii suuret huolet, emo murheet murensi, vello kaihot kannatteli" (lasten elämän kuuluu olla huoletonta).

322. "pimiä isoton pirtti, vaikk päivä paistakoo, sokia emoton soppi, vaikka kuu kumottakoo" (vanhempien tärkeydestä).

323. "kun tunsit emoksi männä, niin tunne emona olla, älä uo Aapolle äkänen, älä Maria manaile, älä karju Katrinalle" (emona olosta).

324. "iso illalla tulovi, tuopi tuoresta kaloa, vetävi verestä lientä", "oi iso ihalmoseni, toit on kaunoset kalaset, lohen pojat polvilleni" (isä ruuan tuojana).

325. lasta nukutetaan sanoin "elä tiijä tulijista, eläkä läksijistä, eläkä käyjistä, eläkä käkiejistä, anna huolet huolijilla, murehet murehtijilla, anna tiijot tietäjillä, sie et tie tiijolla mitänä" tai "nuku nyt kissain, koirain unet, nuku unet untamoisen, nuku unet nuottamiesten, kalamiesten kaikki unet".

326. hantiemo punoo lapselle koivuntuohisen rasian jonka toivotaan yhdistävän tätä emon sukuun (tuohesta "terveyttä ja rikkautta").

327. hantit valmistavat poikalapselle tuohella päällystetyn nuoliviinin jonka toivotaan yhdistävän lasta isän sukuun (valmistajana isänisä).

328. hantit kaivertavat koivuntuohiseen kätkyeen hanhen tai koppelon kuvan (tuo unta metsästä) ja auringon kuvan (karkottaa sairauksia ja vahingollisia henkiä).

329. hantit eivät pidä lasta ihmisenä ennen kuin tämä alkaa erottaa perheenjäseniä toisistaan (ymmärryksen ilmaantuminen).

330. hantit pitävät kykyä syödä omin voimin tärkeänä vaiheena lapsen elämässä (tuolloin uskotaan omaavan varjosielu ilosin).

331. lasta kylvetetään sanoin "vezi kulta, kauniz kassa, pezes puoni puhtahaks, emon tuoni terveheks, meren ruuvon ruskevoks, meren kaizlan kainevuoks, sukukunnan suorevuoks, kantakunnan kaunohoks".

332. kipeää lasta kylvetetään loihtien "luos löylyö, lähetäs lämmintä, läpi kiukoan kivistä, läpi saunan sammalista, kipehillä voitejiks, vammoilla valevesiks, ne ov voitijet vakaset, kastijet ijän ikuset".

333. hantien mukaan lapsi saa kehon emoltaan ja sielun jumalatar-emo Ankilta (lapsen kohtalo "ennalta määrätty mutta tuntematon").

334. hantit värjäävät lapsen nenän noella synnytyskodasta palatessaan.

335. hantit ripustavat lapsen kätkyen lämpimään paikkaan tulen lähelle (kätkyen taakse suojeleva karhunkäpälä ja metallinen haltijakuva, kätkyen päälle terveyttä antava auringon kuva).

336. hantit pyytävät lapselle terveyttä veden haltijalta (jonk lunk) ja pitkää ikää valon haltijalta (sänko).

337. kylvetettävän lapsen selkää painetaan kolmesti vastalla ja loihditaan "vassan lehti vahvistamah, koivunlehti kossuttamah".

338. lasta kylvetetään sanoin "tuo hiemalla hikie, kanna kauhalla väkie, väkie väsymätöintä, polveh puutumatointa, jotta jalka jaksais käyvä, polvi polkie kykenis".

339. ensimmäistä kiinteämpää ruokaa annettaessa lausutaan "tätä on syönyt sukus, syntys, heliä heimokuntas, tätä rupie sieki syömäh" tai "liemi suuhun, mieli peähän, päivä kaikki mieltä myöten".

340. ensimmäistä kertaa paitaa sovitettaessa loihditaan "uusi uuveks, voate vanhaks, lapsi terveheks".

341. "sotka suojaa poikijah, tavi peittää lapsijah" (eläinemojen käytöksestä otetaan mallia). 

342. hanti-isä valmistaa lapselle puusta tumman yökätkyen (ontop) ja emo koivuntuohesta vaalean päiväkätkyen (päiväkätkyt (antow) kantamiseen tarkoitettu).

343. hantit laittavat kätkyen pohjalle koivun tai pajun kuoren alta saatua hienoa purua, purun päälle keitetyn koivuntuohen jonka reunat taitellaan niin että muodostaa korin, tuohen päälle kerroksen pehmeää puuainesta ja pehmeän puun päälle monta kerrosta poronkarvaa (puuaines ja karvat vaihdetaan säännöllisesti jotta lapsi pysyy kuivana).

344. hantit valmistavat sairasteleville ja tyytymättömille lapsille uuden kätkyen.

345. hantit eivät anna lasten sytyttää tulta, rajoita lasten ruokavaliota, puutu lasten leikkeihin tai keskeytä isovanhempien ja lasten välisiä keskusteluita.

346. "niin on tozi, kuin on sanoi, omani vanhembi opetti", "ison tiiot, emoni tiiot, a omani kaikkia paremat" (kotoperäinen oppiminen perustuu vanhemmilta saatuun ja itse opittuun tietoon, vrt. vierasperäinen kouluopetus).

347. "milläbä mie isoja kiitän, kulla kullaista emua, pien on penkin issunnalla" (vanhempia kiitetään viettämällä aikaa seurassaan).

348. hantit pitävät syntymänjumalatar Kaltos-imiä lasten suojelushaltijoiden määrääjänä ja esikoistyttärien suojelijana (toisen tyttären suojelijaksi jumalatar Kasom-imi eli Kasom-joen-vanha-nainen, kolmannen tyttären suojelijaksi jumalatar Ar-xoton-imi eli Monen-talon-vanha-nainen).

349. hantit pyytävät poikien suojelijoiksi miespuolisia iki-haltijoita (iki=ukko).

350. hantit uskovat jumalatar Kaltosin suojelevan ja neuvovan raskaana olevia naisia ja vaikuttavan jokaisen lapsen elämään.

351. hantit pitävät jumalatar Kaltosia "kaikista emoista rakkaimpana".

352. lasta pujotetaan vanteen läpi sanoin "päästän kuun, päästän päivän, päästän oikien lapsen, kuuta selkiemmäks, päivästä puhtahemmaks".

353. lasta kylvetetään sanoin "kylyzeni, löylyzeni, kylyn akka boabozeni, kylvettelen löylyttelen, tinatippu lehtyzil, vanoi vazki varbazilla, meziziks mieleltäni, simasiksi seämelleni" tai lyhyemmin "pesen mie peiposeni, puhastelin pumppuseni".

354. lasta puhalletaan sanoin "min kerran puhaltelen, kai on meiks muuttukkaa, simaksi sujeutukkaa".

355. hantit ompelevat lasten vaatteisiin pieniä kelloja (kuwlonat) joiden kilinästä voidaan valvoa lasten liikkeitä.

356. "turha oli isän kielto, emon on sitä turhempi" ja "hyvä on isoni tieto, emän tieto tietävempi" (ei kieltäen vaan neuvoen).

357. hantit laittavat lapsen kätkyeen palaneita hiiliä ja mustaavat lapsen nenänpään noella (Tulen-emo yksi lapsen suojelijoista).

358. hantit uhraavat syntymänjumalatar Puyosille kirjavia huiveja ja naaraseläimiä (jumalattaren eläimistä huolehditaan kunnes kuolevat vanhuuteen). 

359. jumalatar Puyosin pyhänä puuna pidetään koivua ja pyhänä värinä mustan ja valkoisen sekoitusta (tuohen värit).

360. hantit uskovat kaksosilla (namos) olevan yhteinen sisäinen (ilt) ja erillinen ulkoinen (lil) elinvoima (yhteisen sielun ajatellaan yhdistävän lapsia mutta haittaavan toisen kehitystä, sielun vaihtaessa paikkaa kaksosten tiedetään hymyilevän oudosti).

361. hantien syntymänjumalatar Puyos-änkin nimi tarkoittaa esi ja kantaäitiä.

362. hantit näkevät Puyosin aamuisin nousevan päivän rinnalla (päivä vanhin tunnettu luojajumaluus).

363. Puyos-änkin uskotaan antavan lapselle elämän auringon säteessä ja määrittävän ihmisen elämänlangan pituuden (jokaisella elämänlanka (napanuora) jossa solmuja eli elämän varrella kohdattuja vastuksia).

364. hantit kiittävät lapsesta uhraamalla Puyos-änkille kirjavia huiveja ja kirjavan tai täplikkään vaatimen (eläintä palvellaan kunnes kuolee vanhuuteen).

365. Puyos-änkin tiedetään olevan läsnä syntymän jälkeisellä aterialla ja toimivan emon ja isän puolen sukujen naisten yhdistäjänä.

366. hantien mukaan lapset syntyvät "kahden emon suojelukseen" (oma emo ja jumalatar-emo).

367. suojelus ja syntymähaltijoita voidaan pitää vieraan kummi-perinteen (ruotsin gumme, venäjän kum) kotoperäisenä vastineena (kummin eli lapsen suojelijan tehtäviä hoitavat jumalatar-emot, napa-emo, oma emo ja sukulaisemot).

368. Puyos-änkin tiedetään elävän "näkymättömänä perheen keskellä" ja "jokaisessa naisessa" (kaikki lapset jumalattarelta saatuja).

369. hantit käyvät Änkin pyhäkössä lapsia toivoessaan, lapsista kiittäessään ja lapsille terveyttä pyytäessään (pyhäköt sukujen yhteisiä, miehillä ja naisilla omat uhripaikkansa).

370. "yhen emosen lapset, yhen sorsan suorittamat, yhen hanhen hautelemat, yhen peiposen pesimät, yhen vallin valkoamat" (sisarukset).

371. "voi minuu poloista poikaa, voi minuu piloista piikoa, ei minuu isoni opettanu, ei minuu emoni neuvonu, itsepä minä piikane pilasin, itsepä minä tuhaekse tuhtasin" (vanhempien neuvojen tärkeydestä) .

372. hantien jumalatar Kazym-imin (Kazym-joen-vanha-nainen) uskotaan täyttävän joet ja purot piioin ja pojin (vesi=hedelmällisyys).

373. hantit tanssivat Kazym-imin pyhäkössä "piikojen pitkäksi iäksi, poikien pitkäksi iäksi".

374. lasta rauhoitellaan ennen imettämistä sanoin "elä ite lapsi kulda, tule nänni näillä mailla, maidokukkaro kodihe".

375. sairastelevaa lasta kylvetetään lämmittämällä sauna ukkosen lyömillä puilla ja lausumalla löylyä lyötäessä "puun lämmin, kivosen lämmin, ves on vanhan Väinämöisen, pereen löyly, pereen lapsi" (pere=perhe).

376. "otingo soiton sormilleni, poikin puolin polvilleni, ison virtt on työndelini, emon virtt on heittelingo" (jokaisella perheenjäsenellä oma virtensä eli tunnistettava sävelensä tai elämän vaiheista kertova laulunsa).

377. selkupit laittavat lapsen kodan katosta roikkuvaan koivuntuohiseen koppaan (nilo, suomen nili, saamen njalla).

378. koivuntuohen uskotaan suojelevan lasta "kuten suojelee koivun sisintäkin" (ihminen elää tuohen ympäröimänä koko elämänsä, tuohikätkyet, kodan tuohipeitteet, haudan tuohipeitteet).

379. mansit veistävät lapsesta puisen nuken (akan) joka pyhitetään tärkeänä pidetylle haltijalle (vaaran uhatessa pyhitetään lapsi itse, tyttö naispuoliselle, poika miespuoliselle haltijalle).

380. mansien mukaan "lapsen pää kuuluu syntymähaltijalle" (haltijan sija).

381. mansit valmistavat pienille tytöille puiset nuket (alton akan) joita nämä säilyttävät ja hoitavat ensimmäisen lapsen syntymään asti (nukkeja kohdellaan kuin oikeita lapsia, nukkejen uskotaan liikkuvan öisin, suojelevan vahingollisilta hengiltä ja herättävän aamuisin lyömällä keppiä seinään).

382. mansit kaivertavat päiväkätkyen selkäpuolelle unilinnun (ulum is) eli koppelon kuvan (lapsen pään kohdalle, linnun ajatellaan lentelevän ympäri maailmaa lapsen nukkuessa=unet).

383. mansit koristelevat kätkyet maata-juoksevien-eläinten kuvin.

384. tulenjumalatar Naj-ekwan (Tulen-vanha-nainen) tiedetään suojelevan, lämmittävän ja parantavan kätkyissä makaavia lapsia (kätkyet tulen lähelle).

385. mansit uskovat syntyessä saatavaan ennalta määrättyyn onneen.

386. mansit laittavat sairastelevan lapsen vanhan naisen tai miehen polvelle sanoin "onnen kautta, taidon kautta, antakoon henget hänelle terveyttä".

387. mansit kutsuvat naarasjäniksen hahmossa ilmestyvää syntymänjumalatarta nimellä Sowor-lapanti-ekwa eli Jänis-perhos-akka (jumalatarta puhutellaan sanoin "kesä-jänis, lempeä nainen, talvi-jänis, lempeä nainen").

388. mansinaiset laulavat lapsille ulilapeja eli ilolauluja (suojelevia rakkauden ja hyvän onnen toivotuksia).

389. mansit pitävät variksenhahmoista haltijaa Urin-ekwaa (Varis-akka) totemistisena esivanhempanaan ja naisten ja lasten suojelijana (akalla seitsemän poikaa, viittaa totemististen sukujen määrään).

390. mansit laulavat Varis-akan laulua sanoin "syntyköön pienet tytöt ja pojat hahmoisinani, pitkäikäiset tytöt syntyköön, pitkäikäiset pojat syntyköön" (yksi totemistisista suvuista).

391. mansit ottavat variksen istuman sammaleen talteen ja laittavat sen lapsen alle ("jotta olisi onnellinen"). 

392. mansit viettävät keväisin iloista variksen päivää (varisten uskotaan tuovan tullessaan kevään, pidetään hyvänä aikana yhdessäoloon, lasten hankkimiseen ja perhesiteiden vahvistamiseen).

393. mansien variksen päivään kuuluu kisailut, värikkäät Varis-akalle ja muille toteemieläimille esitetyt tanssit, nauhojen kiinnittäminen herääviin pajuihin, enteiden katsominen (ensimmäisen variksen istumapaikka), yhdessä ruokaileminen ja Varis-akan osan sitominen oksan haarukkaan.

394. Varis-akan tiedetään poistuvan syksyisin sanoin "kun lennän lämpimiin maihin syntyköön teille poika tai tyttö" (variksen päivillä alulle laitettu).

395. mansien yökätkyet veistetään kaarevista tuomenoksista tai rungoista (pehmeä ja sitkeä puu).

396. poikalapsen kehitystä mitataan kyvystä juosta kilpailuja ja lähteä ensimmäistä kertaa yksin metsälle.

397. mansit kutsuvat lasten sieluja hiussieluiksi (uskotaan asuvan suortuvissa, leteissä, kiharoissa, takuissa ja solmukohdissa).

398. mansit pyytävät lapsille elinpäiviä sanoin "pitkitä tyttöjen elämää, pitkitä poikien elämää" (vastalahjaksi "sarvisen-pedon-verinen-uhri" ja kolme laulua).

399. mansien rukouksissa pyydetään "onnellista-päivää-tytöille-jotka-elivät-aamuun" ja "onnellista-päivää-pojille-jotka-elivät-aamuun".

400. hantit valitsevat 7-vuotiaalle sydänystävän jonka kanssa lapsi leikkii, varttuu ja saattaa myöhemmin perustaa perheen (lapsena solmitaan aidoimmat tunnesiteet).

401. "emopa sinun elätti, imetti ihanat rinnat, monet yöt unetta vietti, monet atriat unohti, tuuvitellessa sinua, vaaliessa pienoistansa", "emo ennätti kysyä, vanhempainen vaavitella, mitäs itket, poikueni, nuorra saamani, nureksit" (emon rakkaus).

402. "hyv on lapsen lassa olla, hyvä vanhempain varossa, mehtolan metinen amme, kävellä kujerteloopi, haapata hihittelöö, kultaisella kunnaalla, hopeisella mäellä, metisellä mättäällä" (metsä kasvupaikkana).

403. "tuo unta tuohisella, kanna karpalovakalla, tuutuu unettommaa, vakkuu varattommaa, pienen lapsen peitteeks, vakkaisen vuatteeks", "laulan minä lapselle, pieksän kieltä pienoilleni, suuta kullalleni kulutan, minä laulan lapsen virttä, joita ennen eukko neuvo, oma vanhempi vasarti, puhas on pulmunen lumella, valkea merellä vaaksi, niin on puhas piikaseni, valkia vakaiseni", "nuku, nuku, nurmilintu, väzy, väzy, västäräkki, miepä laulan lapsellani, linnulleni liekuttelen, souvan zoppilinnullani", "tuopa lasta tuutimaan, käyäkseni kätkyessä, pientä peitetten sisässä, valkeissa vaatteissa, tullaksensa tuutumaan, käyäksensä kätkyessä", "tule tuutuhun, unonen, käy, unonen, kätkyeseen, lapsen pienen peittehisiin, vakaisen vaattehisiin" (tuutulauluja).

404. lasta tuuditetaan vitmessä eli pärevasussa (ripustetaan notkeahkoon riukuun joka työnnetään pirtin laipion eli välikaton alasen väliin).

405. "sanottiinpa souattaessa, laulettiinpa liekuttaissa, sulhon saavani minunkin, sulhon kaunin ja sorian" (naimaonnen liekuttamista).

406. "kasvo suolle huolaskonka, viitahan vilupetäjä, tuosta on mulle tuutu tehty, tuutu tehty, käätty kätkyt, vaku vaivanen rakettu" (kätkytpuiden vaikutuksesta lapsen luonteeseen ja elämään, valitaan tarkkaan).

407. "miks et, maamo, kantajani, luonut tuutua tulehen, vasuistani valkiahan" (epäonnekkaan lapsen kätkyt poltetaan).

408. lapsen syntymäsijalle lyödään naula sanoin "uros vahva varttukoon" tai "naaras vahva varttukoon".

409. tyttölapselle hankitaan naimaonnea pujottamalla tämä emon paidan läpi sanoin "kumartakoon kulta rinnat, hopii rinnat horjukoon sinun, laps, lemmellesi, sinun, kuulu, kunniillesi".

410. poikalapselle hankitaan naimaonnea pujottamalla tämä emon paidan läpi sanoin "kulkekohoon kuulut neitot kuhtumahan kullaksensa, ikävöiköön nuoret immet ihelleen itku silmin".

411. valvottajaa karkotetaan laittamalla kattilaan tulisia hiiliä, kiertämällä lapsi hiilien kanssa, lämmittämällä sauna, kylvettämällä lasta viileällä vedellä ja loihtimalla "makoa yöt ulajamatta, päivät ilman itkemättä, elä kuule kupsavia, kupsavia, kapsavia, ripsavia, rapsavia, kesäheinän heilausta, ole kun ennen emäsi kohussa, kantajasi kainalossa, syöttäjäsi syänalassa".

412. itkettäjää karkotetaan sanoin "muuta muuanne majas, etemmä elo sijasi, kivvii kivistämmään, puasii pakottammaan, ei kivet kipuja itke, puajet vaivoja valita, vaikka paljom pantasiim, miärätöm mätettäsii".

413. lasta päästetään kirouksista laittamalla vatiin kolme hehkuvaa koivuhiiltä, kiertämällä kätkyt hiilien kanssa, kaatamalla hiilien päälle vettä (kiehuvat=kirot lapsessa), huuhtelemalla lapsen päätä hiilivedellä ja loihtimalla "mänköön kirot kotiinse, tästä viattomasta lapsesta".

414. "isä illalla tulloo, tuopi tuoresta kaloo, vetää verestä lientä, laulajalle lapselleen" (isän roolista ruuantuojana).

415. "viel on veikko pikkarainen, sitä pienemp on sisoine" (pikkuveli ja sisko).

416. "ei o miulla niinko muilla, niinko ilman ilmisille, miull ei ilmoista issoo, miull ei ehtoista emo, kelle haasta me halluun, kelle tuulo me tussai" (vanhemmille halutaan kertoa huolista).

417. "tupahee jäi tuutimaa, vaaruhee vapisemaa, ketkyt liekku lehmuksine" (lehmus=pehmeä puu).

418. "Katrina kotikananen, kauan kotona kasvoi, luona eukkonsa enemmän, ei tuota emo torunut, ätti ei äiän ärjähellyt" (torumisen ja ärjymisen vieraudesta).

419. "pahoin teki mun isoni, pani piennä kyntämähän, vaivaisna vakoelemahan" (lasten pakottaminen työntekoon aiheuttaa elinikäisiä vammoja).

420. "jos on lapsi lattialla, pieni permanto pihalla, älä louhkasti loruile, kiivaasti älä kiroile, laai vanhalle vakasti, lapsen kanssa lempeästi, nuori lapsi noutattaapi, minkä silmällä näkevi, korvillansa kuuntelevi" (rauhallisuus ja lempeys).

421. "oiva oppi on parempi, kuin pahaset parjaukset, esimerkki on enempi kun kovat kolaukset" (neuvoen ja esimerkkiä näyttäen). 

422. "emo piennä itkettel, hupelon huuvattel, emo niitti päivän pitkän, laps itki päivän pitkän, sil on miul iän äräkkä, iän äräkkä ja miel murakka, ku emo piennä itkettel" (vanhemmuus=kokopäivätyötä).

423. "piennä penkiltä putosin, lassa lankesin jakulta, ei olt ylös nostajaista, ylös ei ylentäijeä" (vanhempien poissaolo muistetaan).

424. "tuntuuha se isoton laps, emotonta kaikki lyövät, isotonta itkettiät" (vanhempien tärkeydestä).

425. "eipä tuo emo tullukkaan, tulikin vieras vaimo, vieras vaimo ja vihanen" (isä ja emopuolista).

426. "ei ison suka sulonen, ei emon halunen harja, ei sui surusta päätä, huolellista harjaele, kaihollista kampaele" (lasta rauhoitellaan harjaamalla hiuksia).

427. "eihä enne miu emmoin, ei pitänyt poikajaasen, ei heää pienennä pitänyt, nurkassa nutun sisässä, ei pitänyt penkin päässä, siu tonkiit torokat, söivät kulmat kuoppuroihen, poset poimeehen pahhoi" (katosta roikkuva kätkyt estää syöpäläisten puremat).

428. "ei minua emo toruisi, ei isoni ensinkänä, ei sisoni siiristele, jos sären parin patoa, parin toisen tuoppiloja, pari rutuja rutuilen, laivan suuren lautasia" (torumisesta aiheutuvaa mielipahaa vältellään).

429. "emäntä pahatapane, pani mul lapsej jauhamaha, hullukkaisen huutamaha, niim mie jauhoin kuim mie jaksoin, kivempuuta kiikuttelin" (lasten käyttämisestä työntekoon).

430. "pienen petti miu emmoi, valehtel miu vanhempain" (lapsi muistaa väärät lupaukset).

431. "osas enne miu emmoin, hää osas omenan tehä, tais taimen kasvatella, osant ei osasta luvva, hää pan puill pyörivill, varvoll vapisevill, lehtilöill liekkuvill, mihi puu pyörähtää, mie vaa pyörähän kerall, mihi varpa vaarahtaa, mie vaa vaarahan kerall, mihi leht liekahtaa, mie vaa liekahan kerall" (nuorta ei saa jättää yksin, ns. vapaa kasvatus vanhemman vastuun pakoilemista).

432. "mitä on tuosta, ei mitänä, jos piika pojan tekevi, leskivaimo lasta kaksi" (lapsia pidetään "siviilisäätyä" tärkeämpänä).

433. "kasva lapsi kaunosasti, tule miesi toimeline, katso oppii isosta, katso oppii emosta" (lapsi oppii vanhempiaan katselemalla).

434. "voi miu siityinen sissoin, ehtonen emmoin lapsi, heitit ehtosen emmois, kujjaa kupo sylleää, jeäälle karttu kainaluoo, pakkasee palentummaa", "tuolt ne tulloo tuuvvittuin, tuutijaa tuntemaa, kantajaa katsomaa, tulloot käymää kottii" (vanhempia kiitetään huolen pidolla ja kotona käymällä).

435. mansit uskovat polveutuvansa syntymänjumalatar Kaltas-ekwasta (jumalattaren eläinhahmoja jänis ja hanhi, totemistisia alkusukuja). 

436. mansit rakentavat kylänsä jumalatar Kaltas-ekwan pyhäköiden ympärille (kylät jakautuvat totemistisiin sukuihin, haukan-suku, sammakon-suku).

437. mansit pitävät Kaltesin pyhänä puuna koivua (pyhäköissä kasvavat koivut jumalattaren ilmentymiä).

438. vienankarjalaiset tervehtivät lapsia hieromalla yhteen neniä ("antaa nokkoo").

439. nukkuvaa lasta ei herätetä (uskotaan olevan "henkien maailmassa", pakon edessä voidaan herättää laulaen tai nimellään kutsuen).

440. lapsen nukkumasijaa suojellaan laittamalla seinille taikakaluja, lattialle hiiliä ja maalaamalla oven yläpuolelle pöllöjä ja haukkoja (punaisella värillä).

441. hantit kutsuvat lastensa kanssa leikkiviä naapuriheimojen lapsia sanoin "tyttäreni-kanssa-leikkivä-tytär" (lapset kuuluvat lasten heimoon).

442. mansit yhdistävät syntymänjumalatar Kaltasia äidillisiin piirteisiin (hoivaaja, auttaja, lohduttaja).

443. mansit pitävät Kaltasia ylisen jumalan Numin sisarena, naisena ja ex-naisena, alisen jumalan Xulin rakastajana ja tulen ja päivän jumalattarien sisarena.

444. mansit uskovat Kaltasin luoneen keskisen (kaiken-mikä-elää, jumalatarta yhdistetään kultaiseen väriin, aamuun ja auringonnousuun).   

445. syntymänjumalatar Kaltas-ekwan auki levitetyistä hiuksista kerrotaan "säteilevän päivän ja kuun valoa".

446. Kaltasin pitkiä lettejä pidetään pyhinä (toista uskotaan kiipeävän soopelin, toista majavan).

447. Kaltasin hiusten uskotaan yhdistävän maata ja taivasta toisiinsa (kaikilla aikuisilla obinugrilaisilla samanlaiset hiukset).

448. mansit kiinnittävät lasten letteihin lintukoruja Kaltas-ekwan kunniaksi (korppi, haukka, teeri).

449. mansit palvovat Kaltasia kaikissa naisten pyhäköissä (eri nimin, Sakv-joen-lähteiden-nainen).

450. Kaltasin uskotaan vierailevan miehensä Numin (suom. Numala) luona naarashanhen hahmossa (maan päällä hahmona valkoinen naarasjänis).

451. Kaltasin kodan takana kerrotaan kasvavan kultalehtisen koivun jonka oksilla "seitsemän kultasiipistä käkeä istuu ja kukkuu seitsemän yötä".

452. Kaltasin pyhien puiden koivujen tiedetään tuovan ihmisille elinvoimaa (elämän puu).

453. Kaltasia kuvaillaan sanoin "seitsemän koivuisen puun paikassa, siellä hän elää, hanhen hahmossa hän laskeutuu, ulottuu liikkuvien pilvien korkeuteen" (pyhäkkö vesistön rannalla seitsemän koivun keskellä).

454. Kaltasin tiedetään jättävän käydessään "onnea ja voimaa tuleville pojille ja tyttärille".

455. "tul lapsen isä koti, tua lapsel tuamii", "tuo, isoni, tuulen päältä, tuo tytölle tyynyvaate, pojallesi potra hattu", "tuu, isä, illaal kottii, tuo lapsele mustat sukat, tuo nirunarukengät, mill siu lapseis kävelöö" (isä tuomisten tuojana).

456. "Uni ulkoa tulevi, unikonttinen selässä, unisarvet konttisessa" (unenhaltijan varusteita).

457. "pieni poika pikkaraine, oli viisas viiennellä, selvä seitsenvuotisena, kun kykeni kymmenille, opetteli onkimahan" (omaan tahtiin oppiminen).

458. "lapset laulavat tosia, halki haastavat asiat, puhelevat puhki kaiken" (totuus lasten suusta).

459. "monta nuorta neitsykäistä, pilataan ison kotona, iso piikana pitävi, eukko lasna laulattavi" (lasten työnteosta).

460. tyttölasta kylvetetään sanoin "terve, löyly, terve, lämmin, omat löylyt, omat lämpimät, oma piika pikkaraine, vetone pölästymmää, piikai ihastummaa, vesj muaha vieremää, piikai ylöskasvamaa".

461. tyttöä kylvetetään loihtimalla "löyly sauna salvamil, vesj kuumille kiville, vesj moaha vieremeä, piika suureks kasvamoa" ja painamalla lapsen jalat lämpimään saunan lakeen.

462. yskivä lapsi otetaan polvien päälle ja aletaan kylvettää lapsen jalkapohjia sanoin "mist lie puuskut puuttuneet, vilutauvit tarttuneet, mää, yskä, yskälää, yskälästä ryskälää, anna maata rauhas, levätä levos, kaikest kiusast ja vaivast".

463. yskäistä lasta kylvetetään sanoin "pois mie yskät yllyttelen, moan tauvit talluttelen, tuon mustaa metsää, pimijää pohjolaa, joss ei kuulu kuuna päinä, selkii ei sinä ikänä".

464. sairasta lasta pyöritetään lauteilla ja sivellään vastalla sanoin "pois tauti lapsesta, vaiva saunan sammalil, kipu kiukaan kivil".

465. "tuuvin tyyneksi tytärtä, vakavaksi poikalasta" (luonteen tuudittamista).

466. "Uni ulkonta kyssyy, läpi salvame sannuo, onkos lasta kätkyvessä, pientä peittehe sisäs, vakahaista voattehissa, miu tupaha tullaksei, kätkyvie käyväksei, vilahtoaksei vippuu" (unenhaltija saapuu metsästä ja asettuu kätkyeen). 

467. "tuoppas, Uni-ukko, meille, tuoppas unta tullessaisi, punasessa pussissaisi, koivusessa kopassaisi, katajaises kapassaisi, paa mein lapsen kätkyvehen, sijo sillä lapsen silmät, kuro sillä lapsen kulmat" (unenhaltija Uni).

468. selkupit veistävät sukuun syntyville lapsille puiset kaksoset (kuttargu) joihin lasten vapaiden sielujen (lit) uskotaan asettuvan (kaksoseen kaiverretaan lapsen sukupuolta ja sukulaisuutta ilmentäviä piirteitä).

469. selkupit uskovat elinvoiman (san, elävä voima) asettuvan lapseen navan parannuttua ja voimistuvan hampaiden puhjettua.

470. selkup-emot (awo) eivät saa kirota lapsilleen tai toivoa lapsilleen pahaa (uskotaan käyvän toteen).

471. selkupit pitävät maanjumalatar Ilinta kotaa (elävä-vanha-nainen) kaikkien elävien olentojen emona, ylisen hallitsijan Nomin entisenä puolisona (riitautuivat) ja maan ylimmäisten (vihreiden) kerrosten luojana.

472. Ilinta kotan tiedetään säilyttävän syntymättömien lasten sieluja "seitsen-juurisen puun alla sijaitsevassa luolassa" ja lähettävän sielut maan päälle aamun ensimmäisissä auringonsäteissä (vastasyntyneen kohottaminen päivää kohti).

473. Ilinta kotan uskotaan pitävän lukua eläväisistä elämän kirjassaan, antavan tuohen lapsen kätkyttä varten ja sopivan puun (siperianmänty) kuolleen sijaksi (hallitsee kaikkea kasvavaa ja elävää).

474. selkupit pitävät Ilinta kotaa etenkin tyttöjen suojelijana.

475. selkupit laittavat kätkyeen veitsen karkottamaan vahingollisia henkiä (loz, henkien uskotaan voivan kaapata lapsen).

476. Ilinta kotan uskotaan lahjoittavan lasten kätkyet "seitsemän-silmäkkeisellä-suolla kasvavista puistaan" (jumalattaren suolla kerrotaan kasvavan kolme puuta (po) joista yhdestä saadaan kätkyitä ja toisesta kannuksia).

477. selkupit leikkaavat lapsen hiukset vuoden vanhana (hiuksista valmistetaan lapselle tyyny).

478. selkupit veistävät kätkyet koivusta tai lehtikuusesta sen mukaan kuuluuko lapsi kotkan vai pähkinähakin heimoon (alkuheimot joista muut suvut polveutuvat).

479. kätkyttä varten valittu puu ei saa lohkeilla valmistuksen aikana (huono enne).

480. selkupit veistävät poikien kätkyeiden laidat kuusesta tai hopeakuusesta ("miespuu") ja tyttöjen koivusta ("naispuu").

481. lapsen uskotaan saavan sukupuolen 3-4kk ikäisenä (syntymäkori vaihdetaan sukupuolen mukaiseen kätkyeen).

482. saamelaiset pitävät syntymämerkkejä saivo-neidojen aikaansaamina.

483. mansit päättelevät lapseen syntyvän sielun henkilöllisyyden sukulaisille valmistetuista kuolinnukeista (ittorma, sukulaisen sielusta uskotaan tulevan lapsen suojelushaltija).

484. mansit esittävät lapseen liittyvät pyynnöt ja kiitokset palanneen sukulaisen kuolinnukelle (kuolinnukke muuttuu suojelushaltijan nukeksi).

485. mansit juhlistavat jälleensyntymistä uhraamalla ruokaa jumalatar Kaltas-ekwalle, Maailmaa-katsovalle-miehelle ja sukulaiselle jonka hengen uskotaan palanneen (toivoen lapselle onnekasta elämää).

486. mansit kutsuvat kätkyihin kaiverrettua koppeloa eli unilintua (ulum uj) silittämällä tämän kuvaa ("jotta saapuisi ja lapsi voisi hyvin").

487. hantit kannustavat poikia vierailemaan suvun miespuolisen suojelushaltijan pyhäkössä ja ampumaan nuolia pyhäkön seinämiin, tyttöjä naispuolisen suojelushaltijan (pyhäköihin jätetyistä lahjoista voidaan laskea suvun lasten määrä, sukupuoli ja aikuisten metsästäjien määrä=haltijan viereen asetetut koivuiset metsästysnuolet).

488. nenetsit pitävät lasta kätkyissä 1-vuotiaaksi (kätkyestä pääsevälle ommellaan mukavat olovaatteet pehmeästä vasannahasta).

489. nenetsien maanjumalattaren Ya-nebyan (Maan emo, taivaanjumala Numin puoliso) uskotaan synnyttävän elämää, suojelevan eläviä olentoja, saavan kasvit ja puut kasvamaan, säätelevän syntyvien lasten määrää, antavan lapsille sukupuolen, lähettävän eläville ja kuolleille lapsille makuusijat (kätkytpuut, kuolinpuut), pitävän kirjaa kohtaloista, opettavan tytöt ompelemaan ja suojelevan kotaa, perhettä ja kotitulta.

490. nenetsien kehtolaulut (khynta, khanatopango khyntsako) jaetaan suojaaviin, ylistäviin, ennustaviin ja toivoviin lauluihin (lapsesta toivotaan hyvää metsästäjää, poronhoitajaa, ompelijaa, emoa). 

491. nenetsien kehtolaulut seuraavat yhteistä sävelkulkua mutta eroavat sanoituksiltaan (emot sepittävät omalle lapselleen sopivat sanat).

492. nenetsit lausuvat vanhemmille lapsille lapsen luonteesta ja kommelluksista keksittyjä loruja ja hokemia (natseky syo, nyukubts).

493. nganasanit jakavat lastenlaulut vanhempien sepittämiin lauluihin joista tulee myöhemmin lasten henkilökohtaisia lauluja (n’uona baly), emoilta tyttärille periytyviin kehtolauluihin (l’andyrsipsa baly) ja kehtolauluihin jotka hyräillään heiluttamalla kieltä huulien välissä (n’uo l’antery).

494. nganasanien helistimiin kuuluu lasten vaatteisiin ommellut "soivat renkaat" (d´aptudo, rengas jonka sisällä heiluvia kieliä), kätkyihin ripustetut helisevät riipukset (n´uelapse, luita, kynsiä tai lintujen nokkia), lasten leluiksi valmistetut puiset helistimet (21 puunpalaa köyden päässä) ja kätkyen päälle kiinnitetyt "soivat kaaret" (kaptysi, kaaren rosoista pintaa hangataan kepillä lapselle laulettaessa).

495. "lapse jalkoi vällii pantii alariepu" (vaippojen edeltäjiä).

496. "tuuti lasta nukkumoa, suurelle vuaren kukkural, sieltä alas vierimeä, mansikoita poimumoa", "aa aa allin last, pientä linnumpoikoa, ei oo isseä ei oo äitiä joka lasta hoetaa" (tuutulauluja).

497. "totta sille hampaita puhkivaa kun altis nirisöö" (hampaiden puhkeamisesta).

498. "lastaminel lapsem mielem pahottaa eikä vähä anto" (syrjiminen).

499. "ei piä hirvitellä lasta, hää arkahuu" (pelotella).

500. "armoto isoto laps, aivan armoto emoton" (vanhempien tärkeydestä).

501. "laps aroostelee viarasta" (vierastaa=arastaa).

502. "älä nyt noi ankarasti tyttöparkua arvostele, lapshan tuo ov vielä" (neuvoen ei arvostellen).

503. "äppöjä kun tehtii, pitivät asennaan sitte" (lapsille nukkeja).

504. "laital laps asjoa, mäne itep peräst" (lapset eivät ole palvelijoita).

505. "kuusenkäpyjä niitten oli talosisa ko askaroittivat" (lapsilla leluina).

506. "lapsell on nim monta askaretta päiväm mittaa", "lapset tuolla tekköövät omia askaroitaan", "tuo tenava on niim mukava kus se askarehtaa niim palio omia aikojansa eikä teep pahaa" (lasten elämää).

507. "ei ne lapset koskaal leikkineet ne askarehti" (leikkiä=myöhäinen lainasana, ruotsin sanasta leker).

508. "vuarev vanhaan astik kum pirettiin kapalossa" (kätkyissä lasta).

509. "antaa tulla lunta tupahan ja jäitä portahille jotta lapset saa asuulla" (leikittävää).

510. "ko lapsesta halusiit isäntää tahi emäntää ni ne panee sinne auvaimen" (kätkyeen).

511. "ei piä rein pyrkiä vetäjäsä eillen sano isä pojallen" (vanhempien kunnioittamisesta).

512. "isä hoiti sit taas sen erellistä, ruakki ja muuta ja äite sitten kaikkem piänimpää" (työn jakaminen).

513. "mekim menimmä ettimähäj siältä saunapesä erestä, jos mekil löytääsimmä" (kuultaessa lasten tulevan saunamaasta).

514. "maettoom muruja sotkivat, se oli sitä murumaettoo lapsilla" (ruokana).

515. "toss oh hiirelleh hammas, annam mulle ehjä hammas" (sanotaan heitettäessä maitohammas uunin päälle).

516. "poijjalla isän tavat, äitin elleet tyttärellä" (vanhempiin tulemisesta).

517. "kyllä tuosta tytöstä tulloo komia ihminen kunha nyt emettyy ja tulloo emäsulalle" (emettyy=varttuu, tulee emon ikään).

518. "on hyvälykkyne ku poikalaps on emmää näköne", "ko emä oli hyvä nii tytär tuli kera hyvä", "kyllä on toi Hilta mahloton suustaam mutta oli sen emäki tavalline" (emään tulemisesta).

519. "mittee siinä tyhjee emätöntä huastat", "kyllä tua Köpi nii emättömiä lohkoo nottei kuunnella viitti" (emättömiä=valheita).

520. "enemittäihä ne lapset o suksii pääl, ei ne kelkoist nii välitä" (pienistä kelkoista).

521. "lähetää enolaisil" (enon perheen luokse), "kotonna lapsi enolassa" (enojen tärkeydestä).

522. "lämmi leipä, voi palane, emon ehtone sanane" (emon hellät sanat vieraan iltarukouksen vastine).

523. "poian molohot pirotti joskus flikkojen asuulit ja sitä sitte kovaa poraattihin" (pojat hajottivat tyttöjen leikkipaikat).

524. "jos etta nyt asetu nin ei hyveä huuvveta" (riehuville lapsille).

525. "minä olin lapsena semmoneh hyvin araampualinej ja minä sanon sillälailla hiljaa asiani uulestaan" (jokainen lapsi erilainen).

526. "arastelloo immeisiä, ujostelloo" (vierastaa=arastaa).

527. "joha se on iso tyttö, alustaa taikinat ja kaik" (lasten annetaan tehdä aikuisten asioita omasta halustaan).

528. "oltii ain iltahämäris piilosil" (perinteisiä leikkejä).

529. "se on tavalisen simmonen kiukkuinen ihmisenalku" (lasten luonteista).

530. "seitsemää viiko vanhaks ko tul laps sitt ei ennää tuotu" (lahjoja).

531. "pirttihinen se on sittek kum se on päässy erillensä" (emo saunasta pirttiin palattuaan).

532. "toiset taas on niin erinomasii ooroksuman" (vierastaminen=oudoksumista).

533. "aijai nuota ku lyövät lapsijaa" (ruumiillisen kurituksen vieraudesta).

534. "ei ne lapset mistäj opij jos ei vanhemmistoa" (luonnollinen oppiminen).

535. "sehän on etevä ko om pitkät sääret" (lasten jäsenistä ennustetaan).

536. "ne setijääm pittää parempana kun että ommoo isee" (alkujaan enoja, isä=vieraan suvun edustaja).

537. "jottai ettäistä lankoo mei äitil", "etäläisempeäkii sitä sanotaa langoks" (langot=etäiset sukulaiset).

538. "ei ettäiseksie ku emäksie" (etäiset, etäläiset=isän sukulaiset, emäkset, emäläiset=emon sukulaiset).

539. "a ko ol sit etä ämmä, se ämmä tuotii varpaisiil", "etä ämmä se on hiän, mie olen koti ämmä" (koti ämmä=emon emo=lastenlasten luona asuva isoäiti, etä ämmä=isän emo=toisaalla asuva isoäiti).

540. "ei varsi kovoa evästä, vienompia voa" (pienille lapsille vienoa eli pehmeää ruokaa).

541. "heitä vua rohkeesti veteem mahalles ja ala huamia käsilläs" (uimaan opettelua).

542. "huamuja näkköö sellane herkemp laps" (tietäjän / noidan merkkejä).

543. "lintu tuopi liinapaejjan, koskeloenen korvatyynym, piäskelöenem piänalasen, hoapanaenen hyväh hammeen" (tuutulaulu lintusuvuista).

544. "poika koittaa kävellä haarikoora isänsä jäliis" (lapsi oppii vanhempiaan jäljittämällä eli jäljittelemällä).

545. "pantii hoarikkaihe riippumaa" (oksanhakaan lapsen kankainen kätkyt).

546. "lapset om mukavija kun ne alakaa hoastooj ja sirpattook" (lasten puheesta).

547. "haasteleva ol kolomannela vuuvvela" (puhumaan oppinut).

548. "haastaatha ne tuata emo haastii" (emon kieli).

549. "heä hävitti unneese, unneet männiit metsää" (valvovan lapsen unet menivät metsään, jäänteitä unilinnusta).

550. "läks vento vieroaha perreehe lapsii likoittammaa" (vieraiden lapsien hoitamisen vieraudesta).

551. "ne rasvas haltien haituvaa" (lapsen päässä olevaa aukiletta jonka sykkeestä voi tuntea haltijan).

552. "toil vakahaisellai on nii hianoi haivalehii, noon kun höyhönii" (lapsella pehmeitä karvoja).

553. "lapse ensimäiset hiukse haiput ne o hakelija", "kel olliit mustat hakulit kel olliit valkeet" (ensimmäisten hiusten nimityksiä).

554. "tää meij tyttö kussuo allie vaikk o jo viisvuotine" (herkän lapsen merkki).

555. "on se lapsella oma halttiasa" (suojelushaltijansa).

556. "poika ja tyttölapset, yhtälaisiiha ne olliit, ei sitä halvierattu kumpiikaa" (tasa-arvo).

557. "ei tartte ollenkhaan halveerata ämmi nimeä" (ämmi, ämmö, ämmä=arvokkaana pidetty äitiä ja isoäitiä tarkoittava sana, vanha vaimo, vanhin nainen).

558. "laps on niin kipiä ko se o hampailloa", "olliit lapset hampaillaa ko paljo itkiit" (hampaiden puhkeamisesta).

559. "ei hampaattomav voatteita koassa kiehuteta" (hampaattoman lapsen vaatteita ei viedä ulos).

560. "kun se on yhtenä hankittu niim myö se yhtenä elätettää" (yhteinen lapsi).

561. "joha nyt o ilmast ihmiet ko toa tyttölaps käis suksii peäl" (lasten annetaan valita oma tiensä).

562. "eiha sitä lasta hannai piiskata, vaikka se välistä sen siitäskii" (kurittamisen vieraudesta).

563. "tuulum päällel laitettiij jotain haparoittavaa" (kätkyen päälle hapuiltavaa lapselle).

564. "pikkusev vaa että se lalva hiukah hapsi" (vastan latva koskettaa lasta kylvetettäessä, koivunlehtien terveyttävästä voimasta).

565. "no johan semmonen alakaa harittook kun äiti neuvvoo jotaap pientä asijoo" (10-vuotias alkaa sanomaan vastaan).

566. "ee ollu tuo laps vielä vuosikas kun alako kävellä hattaroetella" (vuosikas=vuoden vanha).

567. "ald oli kaijjemb, a päld oli levjämb" (inkeriläinen kätkyt).

568. "izällen olin tyttöi, a veigoillen olim piga" (piika kotoperäisiä tytärtä ja sisarta tarkoittavia sanoja).

569. "lapsel on yks aivaztus hyvä, kaks on pahhaist", "yks on esteks, kaks on myöteks" (lapsen aivastuksista ennustetaan).

570. "andoi nännä lapselle" (rintaa lapselle).

571. "kem penen araksez, se ikkähä kaik hervijä" (lapsi joka pelästytetään pienenä).

572. "lapsia ei piä konsa arassudella" (pelotella).

573. "va en kolmia unoha, yht en synnykkisijjatan, toist en kazvoin kallaistan, kolmatta emohuttan" (onnellisen lapsuuden tärkeydestä).

574. "miul om paljo seukkoloja, enoin tyttölöjä ja poikia" (serkut=emon veljien ja sisarten lapsia).

575. "meijän äijäl oli halliparta" (isoisän kotoperäisiä nimityksiä).

576. "kaig on emänaizen hallus, kaik pere" (emänainen=perheenpää).

577. "hammazraha siz meillä annetti gu laps tuli jo vuen vanhakse" (hopeinen hammasraha vuoden vanhana).

578. "kiukalle vizatti" (lapsen maitohampaat).

579. "emä oh hellä lapsille" (emän rakkaus).

580. "huitsuttele last kätkyez" (keinuta).

581. "siz net kivet kaik sin vez huhteli, sil vel lapseh huhtoi" (sairaan lapsen parantamista).

582. "laps jo vaibui" (lopetti itkemisen).

583. "mamoi jagoi net helmed" (helmet tyttärilleen, lapsionnen antajia).

584. "mamoi ain sugat tegi jalka" (sukat lapsilleen).

585. "kaigist kallihemb on emä" (rakkaudella lapsensa kasvattanut, saa lastensa rakkauden).

586. "hä vil kainutello" (lapsi kainostelee).

587. "ja se lekku kahempolin" (kätkyen keinumisesta).

588. "sentä hö on yht näkköä ku hö on kaksigoid" (kaksikot=kaksoset).

589. "meil ku ej jo ommia lapsia, ni odimma kazvanikon" (kasvattilapsen).

590. "siz lapsem pani makkama ja kattoi hyväst" (lapsen katsominen, kaitseminen).

591. "mö elimmä kahen gez, mez ja nain", "kahen gez mehen gera elämmä" (lapsettomat parit).

592. "nin kitterä laps, suttu ja itkö" (lasten luonteista).

593. "kydy oli pyvvöz miun kera, miun ugov veikko", "mamoin käly, ädin veljän naine", "mehen sisared ne on natoja ja mehell naisen sisared" (sukulaisten nimityksiä).

594. "miul oli monta nälä" (nälä=vaimon veli).

595. "sin talois käzedä lapsille tydä tehhä" (lasten työnteon vieraudesta, "kotityöt", "koulutyöt").

596. "ko laps alka tallada, sis käzist aleda käydellä" (taluttaa käsistä kävelemään opettelevaa).

597. "midä lähtö sis käridä ymper sormia ja vizada tulle palama" (lapselta irronneet hiukset).

598. "joga ilda lapset käytti kelgal laskomaz" (inkerissä).

599. "unilintu ko lentijä sisse ni pittä lapsim männä nukkuma" (unilintu=yöperhonen).

600. "laps ku noizi itkömä ni siz liguttimel vähäizev va ligutti ja laps taz nukkui" (vipukätkyen käytöstä).

601. "kankkia pu ei kelvand, pidi olla nodra jos se lekkuis paremmast" (taipuisaa puuta kätkytpuuksi).

602. "oiki lepeä vesi pittä olla" (haalea vesi lasta pestäessä).

603. "tädä ellä ligemmäl gu enoi" (tädä=setä).

604. "nyt se jo lilli" (lapsen noustessa pystyyn omin avuin, luonnenimi Lilli).

605. "pittä yhel hengähyksel lukkia" (lasta suojelevat loitsut).

606. "löiks yhen aivan vai kaks" (lapsen ensimmäisestä aivastuksesta ennustetaan).

607. "last ain manidelti maggama" (maaniteltiin nukkumaan).

608. "se laps on tuld miuhe" (tulla johonkin, jälleensyntymisuskon jäänteitä).

609. "se oli nim monne polve jo sugulain" (vanhus moneen polveen sukulainen, suku-polvi).

610. "lapsed männid mussikkaise" (mustikkaan).

611. "vanhemmad obastit penen meidä" (lasten opastaminen).

612. "nured lapset ku suttud ni siz emä sanno midä nyd nipahuid" (vrt. nipottaa).

613. "nin pin äni ono" (vieno ääni lapsella).

614. "oli koivupu pantu lakke ja sihem pantu nodramet sitä norasta" (kätkyen ripustaminen).

615. "miä olin tyttöi norempain" (nuorin tyttäristä).

616. "tämä tyttöi on emmähä näkköinen" (tullut emoonsa).

617. "ei hä o ennä lapsukkain, a om pardamez" (parrankasvu=lapsuuden loppu).

618. "laps pigizö kätkyez" (pikisee=vikisee).

619. "ei iginnä meil old plissipäidä" (kaljupäitä, hiusten ajaminen vieras tapa).

620. "istua jo alka, nyd jo rymi" (lapsen varttumista).

621. "kahtev votessa imettivät" (imettivät 2-vuotiaiksi).

622. "vanemp on siso, a toine tullo jo nimeltä kui häntä kutsuta" (vanhinta tyttöä kutsutaan sisoksi).

623. "ko om pallo sisoita ni om pallo sisosanoja, k om pallo velloi om paljo verasteitä" (siskojen ja veljien tärkeydestä).

624. "tehkä soska ku laps itkö" (tutti).

625. "lapsed on ahnahad tiukkama" (innokkaita leikkimään).

626. "noizemma nyt sokkoja tiukkama" (leikkimään piilosta).

627. "hö tiukkad neikkoja" (leikkivät nukeilla, neito-sanasta).

628. "midä tiukkua tö tiugatta" (tiukata=vieraan leikkiä-sanan kotoperäisiä vastineita).

629. "ei lapsi sa keltä" (kieltämisen vieraudesta).

630. "hä tullo miun turva" (vanhemmat turvan tuojia).

631. "eihä se unnohu ilmoizez iäskä" (lapsuuden koti).

632. "se ov metsälline" (villi lapsi).

633. "lapsed voittiad emähässe" (tulevat emoonsa).

634. "teijjel lapsed on näöldänne yhellaist" (samannäköiset).

635. "miun ämmöi, mihen izän mamma" (ämmö=suurperheen vanhin nainen).